Ero sivun ”Oikeaanjohdetut kalifit” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 7:
 
=== Abu Bakr (632-634) ===
Sen jälkeen, kun Muhammed oli kuollut vuonna 632, syntyi valta­taisteluja, jotka päättyivät siihen, kunettä [[Abu Bakr]] tunnustettiin [[Kalifi|kalifiksi]] eli [[Profeetta|profeetan]] seuraajaksi tai sijaiseksi.<ref>{{kirjaviite|Tekijä=Veit Valentin|Nimeke=Maailmanhistoria, I osa esihistoriasta Aurinkokuninkaaseen|Vuosi=1953|Sivu=160|Julkaisija=WSOY|Suomentaja=Kai Kaila}}</ref> Abu Bakr oli Muhammedin läheinen työtoveri ja lempivaimo [[Aiša]]n isä. Hänen aikanaan islam alkoi levitä Arabian niemimaan ulkopuolelle. Koraani koottiin ensimmäisen kerran hänen aikanaan, vaikka kalifi epäili hankkeen järkevyyttä, koska profeettakaan ei ollut sitä tehnyt.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Jaakko Hämeen-Antila|Nimeke=Johdatus Koraaniin|Vuosi=2006|Sivu=82|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref> Kerrotaan, että Abu Bakrin kaudella monet arabiheimot kapinoivat ("Ridda-kapinat") ja vääriä profeettoja ilmestyi.<ref name=":0" /> Abu Bakr pyrki yhdistämään arabi­heimot ja valmisteli laajoja valloitus­sotia, mutta kuoli ehdittyään olla kalifina vain kaksi vuotta.<ref name="Fokus">{{kirjaviite|Nimeke = Otavan iso Fokus, 1. osa (A-El) | Sivu = 187-191, art. Arabien maailmanvalta | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-00273-2}}</ref>
 
=== Umar (634-644) ===
Rivi 19:
 
=== Uthman (644-656) ===
Kolmas kalifi [[Uthman ibn Affan|Uthman]] oli profeetan vävy. Persian ja Egyptin valloitus saatettiin loppuun ja Kypros vallattiin. Koraani koottiin uudelleen ja entiset kopiot poltettiin. Uthman murhattiin Medinassa egyptiläisten sotilaiden tuella.<ref name=":0" />
 
=== Ali ibn Abi Talib (656-661) ===
'''Neljäs kalifi [[Ali''' (656-661),ibn neljäsAbi kalifi,Talib]] oli Muhammedin ottopoika, vävy ja serkku. Hän nousi valtaan arabien sisällissodan voittajana ja siirsi pääkaupungin Kuufaan Irakissa. Muun muassa Muhammedin lempivaimo [[Aiša|Aisha]] oli mukana Uthmanin vastaisessa kamelitaistelussa, joka käytiin lähellä Badria ja jonka Uthman voitti. Syyrian kuvernööri [[Muawija I|Muawija]] (Uthmanin serkku) ei kuitenkaan tunnustanut uutta kalifia. Siffinin taistelu vuonna 657 ei tuonut asiaan ratkaisua. Alin kannattajista osa kääntyi häntä vastaan, koska Ali oli sopinut Muawijan kanssa. Näiden kharijilaisten joukosta eräs sitten murhasi Alin moskeijan aamurukouksessa. <ref name=":0" /> Alin kannatajatkannattajat, šiialaiset, ryhtyivät tukemaan kalifiksi tämän poikaa Husainia. Sillä välin Muawija julistautui kalifiksi Damaskoksessa.<ref name=":0" />
 
== Sotamenestyksen arviointia ==
Vajaassa kahdeksassakymmenessä vuodessa voittoisat arabiarmeijat saavuttivat ne rajat, jotka pysyivät imperiumin rajoina aina 1000-luvulle saakka. Erityisen huomionarvoinen piirre tässä ensimmäisessä ekspansiovaiheessa on, että arabit levittäytyivät Vanhan maailman kuivan vyöhykkeen mukaisesti alueille, joilla sijaitsevat suurimmat hiekka-aavikot. Vuoristot, meret ja suuret joet pysäyttivät arabien etenemisen tehokkaammin kuin vastustajien sotajoukot.
 
Arabian niemimaan pohjoisosissa ei ole luonnollisia maantieteellisä rajoja, vaan aavikko jatkuu katkeamattomana Syyropalestiinan ja Mesopotamian alueille, jotka 600-luvun alussa olivat [[Bysantin valtakunta|Bysantin]] sekä Persian [[Sassanidit|sassanidien]] hallinnassa. Arabialaiset paimentolaisheimot olivat vuosisatojen ajan esteittä vaeltaneet näitä aavikoita. Medinassa pidettiin luonnollisena, että myös näiden pohjoisten alueiden arabien tuli kuulua ummaan. Tunkeutuminen pohjoiseen johti kuitenki väistämättömästi konfliktiin bysanttilaisten ja sassanidien kanssa. Yhteenotoissa paljastui näiden valtioiden heikkous, ja niin alun perin arabiheimojen alistamisretkinä alkaneet operaatiot muuttuivat harkituiksi valloitusretkiksi myös arabiheimojen asuttamien alueiden ulkopuolelle.<ref>Palva, Heikki: Islamilainen kulttuuri, s. 93-95 Otava, 2005. ISBN 9789511133155</ref>
 
Arabit onnistuivat lyömään itseään huomattavasti suurilukuisempia armeijoita. Tärkein tekijä menestyksessä oli arabien armeijan tehokas aavikkosodankäynti, joka perustui [[Kameli|kameleihin]], kevyeen aseistukseen ja suureen liikkuvuuteen vaikeakulkuisten aavikoiden halki. Lisäksi Bysantti ja Persia olivat heikentyneet sodissa, ja kristitty maailma oli hajaannuksen tilassa. [[Khalkedonin kirkolliskokous|Khalkedonin kirkolliskokouksessa]] 451 hyväksytty oppi [[Jeesus|Kristuksen]] kahdesta luonnosta ei ollut sopinut [[Syyrialais-ortodoksinen kirkko|Syyrian]] ja [[Koptilainen kirkko|Egyptin]] kirkoille, mistä oli seurannut näille vastatoimia. Vainojen seurauksena paikallinen väestö tervehtikin usein arabeja parempina hallitsijoina kuin bysanttilaisia. Arabit saivat avukseen myös bysanttilaisten ja sassanidien palkkasotureita, joista osa oli arabeja. Viime kädessä valloitukset kuitenkin perustuivat kameliarmeijoiden strategisiin etuihin , joita olivat aavikkosodankäynnin edellyttämät taidot, kyky siirtyä nopeasti ja yllättävästi paikasta toiseen läpikulkemattomina pidettyjen aavikoiden halki.<ref>Öhrnberg, Kaj (Islamilainen kulttuuri, 2005), s. 94–95.</ref>
 
== Kalifien historiallisuus ==