Ero sivun ”Adhaan” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tekstinsiirto
Rivi 62:
</small>
 
==Rukouskutsun historia==
Ibn Hisham kertoo 800-luvun alussa profeetta Muhammedin elämäkerrassa ''Sirat rasul Allah'' siitä, miten rukouskutsu keksittiin.<ref name=":0" /> Medinassa ihmiset kokoontuivat rukoilemaan itsekseen ilman rukouskutsua, mutta Jumalan lähettiläs ei pitänyt ratkaisusta. Hän määräsi sen takia pasuunan kutsumaan heitä rukoukseen juutalaisten tavoin. Muhammed ei kuitenkaan pitänyt tuloksesta. Sitten hän käski käyttää puista läppäintä kristittyjen tapaan. Sellainen veistettiinkin, mutta Jumalan lähettiläs ei pitänyt siitäkään. Lopulta muuan muslimi tuli profeetan puheille ja kertoi nähneensä unessa vihräpukuisen miehen, joka sanoi: ''"Entä jos näytän sinulle paremman tavan?''" Parempi tapa oli huutaa rukouskutsu. Muhammed totesi, että se oli totuudenmukainen uni, jos Jumala tahtoo. Hän antoi etiopalaiselle vapautetulle orjalle [[Bilal ibn Rabah|Bilalille]] tehtäväksi huutaa rukouskutsun, koska tällä oli kantava ääni.
 
Tarinassa oli kuitenkin se teologinen ongelma, että sen perusteella näytti aivan siltä, kuin muutkin kuin Muhammed olisivat saaneet ilmestyksiä Jumalalta.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Jansen. H.|Nimeke=Mohammed. Eine Biographie|Vuosi=2008|Sivu=237-238|Julkaisija=Verlag C.H. Beck}}</ref> Tämän takia Ibn Hisham kertoo toisenkin tarinan.
 
Juuri kun Umar ib al-Khattalib aikoi mennä ostamaan kahta puunkappaletta läppäintä varten, hän kuuli unessa käskyn: ''"Älkää ottako itsellenne läppäintä, vaan kutsukaa rukoukseen huutamalla''." Umar lähti kertomaan tätä Kumalan lähettiläälle, mutta tämä oli saanut ilmestyksen samaan aikaan. Jumalan lähettiläs sanoi Umarille: ''"Ilmestys ehti juuri ennen sinua".'' <ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila)|Vuosi=1999|Sivu=172-173|Julkaisija=Basam Books}}</ref>
 
Kertomus havainnollistaa uskontotieteen tuntemaa ilmiötä, jossa uskonnot eivät pelkästään omaksu toisiltaan asioita, vaan toisinaan pyrkivät vastavaikutuksena luomaan eroja muihin uskontoihin.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Goldziher, I.|Nimeke=Read anew: islam and parsism. Teoksessa: Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources (s. 339-356)|Vuosi=1900/2013|Sivu=|Julkaisija=Prometheus Books}}</ref>
 
 
Perjantairukouksen (''salat al-jumu'ah'') aikana lausutaan kaksi adhaania: ensimmäinen kutsuu ihmiset moskeijalle ja toinen ennen kuin [[imaami]] aloittaa [[khutban]] (saarnan). Juuri ennen kuin rukous alkaa, joku rukoilevista lausuu [[iqama]]n. Tämän perustana on, että [[kalifi]] ’Umar määräsi kaksi adhaania. Kaikki sunnit eivät suosi kahta adhaania varoittamaan ihmisiä rukouksen lähestymisestä, koska nykyään rukousajat tiedetään hyvin.
 
==Du’aa’==
Rivi 98 ⟶ 87:
| Ja korota hänet asemaan, jonka olet luvannut hänelle
|}
 
==Rukouskutsun historia==
Ibn Hisham kertoo 800-luvun alussa profeetta Muhammedin elämäkerrassa ''Sirat rasul Allah'' siitä, miten rukouskutsu keksittiin.<ref name=":0" /> Medinassa ihmiset kokoontuivat rukoilemaan itsekseen ilman rukouskutsua, mutta Jumalan lähettiläs ei pitänyt ratkaisusta. Hän määräsi sen takia pasuunan kutsumaan heitä rukoukseen juutalaisten tavoin. Muhammed ei kuitenkaan pitänyt tuloksesta. Sitten hän käski käyttää puista läppäintä kristittyjen tapaan. Sellainen veistettiinkin, mutta Jumalan lähettiläs ei pitänyt siitäkään. Lopulta muuan muslimi tuli profeetan puheille ja kertoi nähneensä unessa vihräpukuisen miehen, joka sanoi: ''"Entä jos näytän sinulle paremman tavan?''" Parempi tapa oli huutaa rukouskutsu. Muhammed totesi, että se oli totuudenmukainen uni, jos Jumala tahtoo. Hän antoi etiopalaiselle vapautetulle orjalle [[Bilal ibn Rabah|Bilalille]] tehtäväksi huutaa rukouskutsun, koska tällä oli kantava ääni.
 
Tarinassa oli kuitenkin se teologinen ongelma, että sen perusteella näytti aivan siltä, kuin muutkin kuin Muhammed olisivat saaneet ilmestyksiä Jumalalta.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Jansen. H.|Nimeke=Mohammed. Eine Biographie|Vuosi=2008|Sivu=237-238|Julkaisija=Verlag C.H. Beck}}</ref> Tämän takia Ibn Hisham kertoo toisenkin tarinan.
 
Juuri kun Umar ib al-Khattalib aikoi mennä ostamaan kahta puunkappaletta läppäintä varten, hän kuuli unessa käskyn: ''"Älkää ottako itsellenne läppäintä, vaan kutsukaa rukoukseen huutamalla''." Umar lähti kertomaan tätä Kumalan lähettiläälle, mutta tämä oli saanut ilmestyksen samaan aikaan. Jumalan lähettiläs sanoi Umarille: ''"Ilmestys ehti juuri ennen sinua".'' <ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila)|Vuosi=1999|Sivu=172-173|Julkaisija=Basam Books}}</ref>
 
Kertomus havainnollistaa uskontotieteen tuntemaa ilmiötä, jossa uskonnot eivät pelkästään omaksu toisiltaan asioita, vaan toisinaan pyrkivät vastavaikutuksena luomaan eroja muihin uskontoihin.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Goldziher, I.|Nimeke=Read anew: islam and parsism. Teoksessa: Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources (s. 339-356)|Vuosi=1900/2013|Sivu=|Julkaisija=Prometheus Books}}</ref>
 
 
Perjantairukouksen (''salat al-jumu'ah'') aikana lausutaan kaksi adhaania: ensimmäinen kutsuu ihmiset moskeijalle ja toinen ennen kuin [[imaami]] aloittaa [[khutban]] (saarnan). Juuri ennen kuin rukous alkaa, joku rukoilevista lausuu [[iqama]]n. Tämän perustana on, että [[kalifi]] ’Umar määräsi kaksi adhaania. Kaikki sunnit eivät suosi kahta adhaania varoittamaan ihmisiä rukouksen lähestymisestä, koska nykyään rukousajat tiedetään hyvin.
 
 
==Aiheesta muualla==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Adhaan