Ero sivun ”Norrmalmstorgin pankkiryöstö” versioiden välillä

Panttivankien myönteinen suhtautuminen kaappareihin sai lisähuomiota, kun ruotsalainen kriminologi ja psykiatri [[Nils Bejerot]] kertoi [[Tukholman Tukholma-syndrooma]]sta eräässä televisio-ohjelmassa. <ref name="nilsbejerot.se"/>. Termillä tarkoitetaan nykyisin [[psykologia|psykologista]] tilaa, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Tämänlaisesta solidaarisuudesta voi seurata monimutkaisia ongelmia, kun vangitut alkavat auttaa vangitsijoitaan toteuttamaan suunnitelmaansa tai pakenemaan poliisilta. Syndrooma kehittyy uhrin pyrkimyksestä asettua vangitsijan asemaan tai ansaita kidnappaajien sympatia puolelleen. Myöhemmin termiä on käytetty monissa panttivanki- ja kaappaustilanteissa. Nykyään Tukholma-syndroomaa käytetään melkein jokaisessa samanlaisessa tilanteessa, ja se on virallisesti todettu psyykkinen tila, joka kehittyy tietyissä kaappaustilanteissa. Joskus siitä käytetään virheellistä nimitystä Helsinki-syndrooma{{Kenen mukaan}}.