Ero sivun ”Majoituslait” versioiden välillä

 

Vuoden 1765 laki velvoitti siirtokuntien viranomaiset kustantamaan ja tarjoamaan siirtokuntien alueille sijoitettujen brittijoukkojen ruuan, juomat, majoituksen ja kuljetuksen. Kyseessä oli itse asiassa lisäys vuosittain uusittuun kapinalakiin (''Mutiny Act''). Uuden lain syynä oli Pohjois-Amerikkaan sijoitetuista joukoista [[Suuri siirtomaasota|suuren siirtomaasodan]] ja [[Pontiacin kapina]]n vuoksi syntyneiden sotilasmenojen merkittävä kasvu. Kuten samana vuonna säädetty [[Leimaverolaki (Iso-Britannia)|leimaverolaki]], myös majoituslaki nähtiin samalla siirtokuntien itsehallintoon puuttumisena, sillä siihen asti siirtokuntalaisten osallistumisesta sotalaitoksen kuluihin olivat päättäneet siirtokuntien edustajakokoukset itse. Lakia vastustettiin erityisesti [[New Yorkin provinssi]]ssa, johon brittijoukkoja oli sijoitettu kaikkein eniten. Kun provinssin viranomaiset uhmasivat majoituslakia, vuoden 1767 [[Townshendin lait|Townshendin lakeihin]] sisällytettiin niin sanottu ''Suspending Act'', jolla newyorkilaiset yritettiin pakottaa täyttämään majoitusvelvollisuutensa. Ensimmäisen majoituslain kiistanalaisuuden vuoksi se jätettiin kuitenkin vuonna 1770 uusimatta ja se raukesi.<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/486401/Quartering-Act Quartering Act] ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 20.1.2014. {{en}}</ref>

[[Luokka:Kolmentoista siirtokunnan historia]]

[[Luokka:Yhdysvaltain poliittinen historia]]