Ero sivun ”Lavoslav Ružička” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 38:
Kemian professorina Ružičkan olisi pitänyt luennoida kaikkia keskeisiä kursseja, mutta vuodesta 1931 hän jätti epäorgaanisen puolen kollegoilleen ja keskittyi orgaaniseen kemiaan. Hän piirsi liitutaululle molekyylien rakenteita ja pisti opiskelijat kopioimaan niitä yhä uudelleen saadakseen muodot painumaan opiskelijoiden alitajuntaan asti. Silti hän oli suosittu opettaja, enhä enemmän innostavan persooniallisuutensa kuin opetusmenetelmiensä ansiosta. Monet opiskelijat menestyivät myöhemmin orgaanisen kemian alalla.<ref name="RSP"/>
Ružička sai Nobelin palkinnon vuonna 1939 "[[Polyeteeni|polymetyleenien]] ja terpiinien tukimuksesta". Toinen puoli palkinnosta myönnettiin saksalaiselle [[Adolf Butenandt]]ille, joka kuitenkn saattoi ottaa palkinnon vastaan vasta toisen maailmansodan jälkeen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.nobelprize.org/prizes/chemistry/1939/summary/ | Nimeke = The Nobel Prize in Chemistry 1939 | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Nobelprize.org | Viitattu = 6.12.2019 }}</ref> Butenandt oli Ružičkan tärkein kilpailija mieshormonien tutkimuksessa. Sodan takia Ružičkaan ei saanut palkintoaan Tukholmassa, vaan hänelle järjestettiin ETH:ssa tilaisuus ,jossa palkinnon luovutti Ruotsin suurlähettiläs.<ref name="RSP"/>
Vuonna 1940 Ružička kutsuttiin Kroatiaan. Toisen maailmansodan aikana muutamat hänen erinomaisista yhteistyökumppaneistaan tuhoutuivat, mutta Ružička perusti yhdessä nuorten lupaavien ihmisten kanssa laboratorionsa uudelleen. Hänen oppilaittensa joukossa oli muun muassa myöhemmin Nobelin kemianpalkinnon saanut [[Vladimir Prelog]].
| |||