Ero sivun ”Lavoslav Ružička” versioiden välillä

988 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Vuosina 1916–1917 maailman vanhin parfyymien tuottaja Haarman & Reimer tuki hänen tutkimuksiaan. Terpeenien asiantuntijana hänestä tuli vanhempi lehtori vuonna 1918 ja kunniatohtori [[ETH Zürich]]iin. Sieelä hän selvitti yhdessä oppilaidensa kanssa [[muskoni]]n ja [[sivetoni]]n rakenteen. Ružička kehitti nimeään kantavan toimintatavan näiden kaltaisten yhdisteiden syntetisoimiseen.
 
Vuonna 1921 geneveläinen parfyymivalmistaja Chuit & Naef ehdotti yhteistyötä. Myöhemmin Ružička työskenteli [[Ciba Specialty Chemicals]]in palveluksessa [[Basel]]issa. Vuodesta 1927 hän toimi kolme vuotta [[Utrechtin yliopisto]]ssa Alankomaissa. Sittemmin hän palasi takaisin Sveitsiin, joka oli ylivoimainen kemianteollisuudessa.
 
Vuonna 1929 Ružička sai kemian professuurin ETH:ssa, hänestäja tulihän orgaanisenpalasi kemianZürichiin professori,mielellään. mikäTämä aloitti hänen uransa loistavimmat vuodet. HänSamaan aikaan Sveitsin kemianteollisuus kasvoi voimakkaasti, ja hyvät työllistymismahdollisuudet houkuttivat alalle monia opiskelijoita. Ružička laajensi tutkimuksiaan [[steroidi|steroideihin]]. [[Androsteroni]]n ja [[testosteroni]]n onnistuneen synteesin jälkeen hänen laboratoriostaan tuli maailman orgaanisen kemian keskus. Se teki yhteistyötä sekä sveitsiläisen lääketeollisuuden että Rockefellerin säätiön kanssa,. ja aiheesta saatiin tusinoittain patentteja ja noin 70 tieteellistä julkaisua. Laboratorioita parannettiin ja varusteltiin, ja lopulta rakennettiin kaksi uutta laboratoriota, jotka valmistuivat 1937 ja 1954.<ref name="RSP"/>
 
Kemian professorina Ružičkan olisi pitänyt luennoida kaikkia keskeisiä kursseja, mutta vuodesta 1931 hän jätti epäorgaanisen puolen kollegoilleen ja keskittyi orgaaniseen kemiaan. Hän piirsi liitutaululle molekyylien rakenteita ja pisti opiskelijat kopioimaan niitä yhä uudelleen saadakseen muodot painumaan opiskelijoiden alitajuntaan asti. Silti hän oli suosittu opettaja, enhä enemmän innostavan persooniallisuutensa kuin opetusmenetelmiensä ansiosta. Monet opiskelijat menestyivät myöhemmin orgaanisen kemian alalla.<ref name="RSP"/>
 
Vuonna 1940 Ružička kutsuttiin Kroatiaan. Toisen maailmansodan aikana muutamat hänen erinomaisista yhteistyökumppaneistaan tuhoutuivat, mutta Ružička perusti yhdessä nuorten lupaavien ihmisten kanssa laboratorionsa uudelleen. Hänen oppilaittensa joukossa oli muun muassa myöhemmin Nobelin kemianpalkinnon saanut [[Vladimir Prelog]].