Ero sivun ”Lavoslav Ružička” versioiden välillä

402 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
KH, alkuun viite, muuten ristiriitaisuuksia tämän elämäkerran kanssa. alkujaan merkitty käännökseksi.
p (Hyönteismyrkyn synonyymiä insektisidi ei edes mainita Kielitoimiston sanakirjassa, joten vaihdettu hyönteismyrkyksi.)
(KH, alkuun viite, muuten ristiriitaisuuksia tämän elämäkerran kanssa. alkujaan merkitty käännökseksi.)
| alaviitteet =
}}
'''Lavoslav (Leopold) Stjepan Ružička''' ([[13. syyskuuta]] [[1887]] [[Vukovar]] &ndash; [[26. syyskuuta]] [[1976]] [[Mammern]]) oli kroatialainen kemisti ja biokemisti. hän sai [[Nobelin kemianpalkinto|Nobelin kemianpalkinnon]] vuonna 1939 useita atomeja sisältävien rengasrakenteisten yhdisteiden, [[terpeenit|terpeenien]] sekä miesten sukupuolihormonien tutkimisesta. Palkinto jaettiin Ružičkan ja [[Adolf Butenandt]]in kesken. Hän sai kahdeksan [[kunniatohtori]]n arvoa (4 tieteestä, 2 lääketieteestä, 1 luonnontieteestä, 1 lakitieteestä). Lisäksi Ružička sai 24 muutatieteellisen tieteellistäseuran kunnianosoitustakunniajäsenyyttä ja useita muita kunnianosoituksia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.nobelprize.org/prizes/chemistry/1939/ruzicka/biographical/ | Nimeke = Leopold Ruzicka Biographical | Selite = From Nobel Lectures, Chemistry 1922-1941, Elsevier Publishing Company, Amsterdam, 1966 | Ajankohta = | Julkaisu = Nobelprize.org | Viitattu = 6.12.2019 }}</ref>
 
== Elämäkerta ==
Ružička aloitti koulunkäyntinsä [[Osijek]]issa. Hän vaihtoiluopui ajatuksensaajatuksesta papin opinnoistapappisurasta ja lähti opiskelemaan kemiaa tavoitteenaan saada työ Osijekiin vasta avatussa [[sokeri]]njalostustehtaassa.
 
Myöhemmin Ružička opiskeli Saksassa [[Karlsruhe]]ssa. Hän oli hyvä oppilas niissä aineissa, joista ja piti ja joiden hän ajatteli olevan välttämättömiä ja hyödyllisiä tulevaisuutta varten. Tällainen aine oli [[orgaaninen kemia]]. Siksi hänen [[fysikaalinen kemia|fysikaalisen kemian]] professorinsa [[Fritz Haber]] vastusti Ružičkan ''summa cum laude''n hyväksymistä. Ružička työskenteli yhdessä [[Hermann Staudinger]]in kanssa ja saavutti tohtorin arvon vuonna 1910. Yhdessä Staudingerin kanssa hän siirtyi Zürichiin ja toimi siellä Staudingerin assistenttina.
Vuonna 1921 genovalainen parfyymivalmistaja Chuit & Naef ehdotti yhteistyössä. Myöhemmin Ružička työskenteli [[Ciba Specialty Chemicals]]in palveluksessa [[Basel]]issa. Vuodesta 1927 hän toimi kolme vuotta [[Utrechin yliopisto]]ssa Alankomaissa. Sittemmin hän palasi takaisin Sveitsiin, joka oli ylivoimainen kemianteollisuudessa.
 
ETH:ssa hänestä tuli orgaanisen kemian professori, jamikä aloitti hänen uransa loistavimmat vuodet. Hän laajensi tutkimuksiaan [[steroidi|steroideihin]]. [[Androsteroni]]n ja [[testosteroni]]n onnistuneen synteesin jälkeen hänen laboratoriostaan tuli maailman orgaanisen kemian keskus.
 
Vuonna 1940 Ružička kutsuttiin Kroatiaan. Toisen maailmansodan aikana muutamat hänen erinomaisista yhteistyökumppaneistaan tuhoutuivat, mutta Ružička perusti yhdessä nuorten lupaavien ihmisten kanssa laboratorionsa uudelleen. Hänen oppilaittensa joukossa oli muun muassa myöhemmin Nobelin kemianpalkinnon saanut [[Vladimir Prelog]].
 
Vuodesta 1950 Ružička aloitti biokemian tutkimukset. Näistä tutkimuksista tuli hänen uransa huippu. Vuonna 1957 Ružička jäi eläkkeelle ja jätti laboratorionsa Prelogin johtoon.
 
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==