Ero sivun ”Korean demokraattinen kansantasavalta” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jmk (keskustelu | muokkaukset) Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 80.246.169.60) ja palautettiin versio 18515288, jonka on tehnyt 193.210.229.183: ? |
→Yhteiskunta: valvontajärjestelmistä alulle kirjasta |
||
Rivi 165:
== Yhteiskunta ==
Pohjois-Korea on puolueen tiukasti kontrolloima poliisivaltio.<ref>Mäkeläinen 2019, s. 181.</ref> Valtion määräämistä velvotteista voi tosin nykyisin usein ostaa itsensä vapaaksi lahjuksilla, sillä [[korruptio]] on yleistynyt.<ref>Mäkeläinen 2019, s. 194–195.</ref>
Pohjois-Korea on luokkayhteiskunta, jossa luokkajako (''[[songbun]]'') määrää yksilön aseman. Kim Il-sungin perustamassa luokkajärjestelmässä sosiaalinen nousu on hyvin hidasta, mutta eliitin jäsen voi jonkin virheen seurauksena romahtaa alimmalle asteelle, jota edustaa vankileiri. Luokka-asteita on 1960-luvun lopusta alkaen ollut 51. Luokitus on salainen ja siitä tietävät maan hallinnossa ne, jotka jakavat kansalaisille etuuksia tai velvollisuuksia. Ylimmälle luokalle annetaan parhaat asunnot, parhaat koulutuspaikat ja parhaat työpaikat sekä lievimmät rangaistukset rikoksista. Songbun-luokitus on tärkeä myös avioliittomarkkinoilla.<ref>Mäkeläinen 2019, s. 196–200.</ref>
Valtion vallankäytön alin porras ovat asuinyhteisöjen kansanyksiköt eli korttelikomiteat (''inminban''), joiden kautta valtio valvoo ja ohjaa kaikkien kansalaisten elämää. Yhteen inminbaniin kuuluu keskimäärin 20–40 perhettä, kaupungeissa tavallisesti yhden porraskäytävän asukkaat ja maaseudulla samansuuruinen joukko omakotitaloja. Korttelikomiteassa on asukkaiden keskuudesta valittu johtaja sekä poliisin ja salaisen poliisin edustajat, jotka raportoivat väärinkäytöksistä. Korttelikomiteat määräävät asukkaille muun muassa kunnossapitotehtäviä, talkoita, pakollista romumetallin keräämistä sekä siisteyskilpailuja. Asukkaat hoitavat kerrostalojen kunnossapidon itse, sillä maassa ei ole huoltoyhtiöitä. Korttelikomiteat järjestävät myös yllätystarkastuksia, joissa asunnoista etsitään kiellettyjä tavaroita ja varmistetaan että asunnoissa ei asu sinne kuulumattomia ihmisiä.<ref>Mäkeläinen 2019, s. 184–192.</ref>
Toinen ruohonjuuritason organisointi- ja valvontajärjestelmä ovat valtion työpaikkojen työyksiköt. Niiden kautta valtio muun muassa järjestää suuret juhlaparaatit ja massatanssiesitykset. Työyksikkö vastaa myös ideologisesta kasvatuksesta, johon kansalaisten tulee osallistua kahdesti viikossa. Lauantaiaamuisin työyksiköissä järjestetään kritiikkikokous, jossa osallistujat kritisoivat itseään ja toisiaan ideologisista lipsahduksista.<ref>Mäkeläinen 2019, s. 192–195.</ref>
Valtio kontrolloi myös pohjoiskorealaisten pukeutumista ja hiustyyliä. Miehiltä vaaditaan lyhyttä hiustyyliä, ja esimerkiksi [[farkut]] ja liian lyhyet minihameet ovat kiellettyjä.<ref>Mäkeläinen 2019, s. 208–209.</ref>
Miesten asevelvollisuus kestää usein kymmenen vuotta. Myös osalle naisista on asepalvelus on pakollista, mutta käytännössä kaikki eivät sitä suorita. Varusmiehillä teetetään paljon palkatonta työtä valtiolle ja upseereille maatiloilla ja rakennustyömailla. Valtio teettää orjatyötä myös erilaisten työprikaatien kautta. Pohjois-Koreassa arvioidaan olevan yli 2,6 miljoonaa [[Orjuus|orjan]] asemassa olevaa ihmistä.<ref>Mäkeläinen 2019, s. 216–218.</ref>
== Ulkopolitiikka ja terrorismisyytteet ==
|