Ero sivun ”Liekokasvit” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Orf (keskustelu | muokkaukset) Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
| leveys = 250
| kuvateksti = [[Katinlieko|Katinlieon]] (''Lycopodium clavatum'') itiötähkiä.
| kunta = [[Kasvit]] Plantae
|
| luokka = [[Liekomaiset (luokka)|Liekomaiset]] Lycopodiopsida
| lahko = '''Lycopodiales'''
| heimo = '''Liekokasvit'''
| heimo_auktori = [[Ambroise Marie François Joseph Palisot de Beauvois|P.Beauv.]] ex [[Charles François Brisseau de Mirbel|Mirbel]]
| wikispecies = Lycopodiaceae
| commonscat = Lycopodiaceae
}}
'''Liekokasvit''' (Lycopodiaceae) on [[liekomaiset (luokka)|liekomaisten]] (Lycopodiopsida) luokan '''Lycopodiales'''-lahkon ainoa heimo, joka sisältää kaikki nykyisin elävät lieot.
''Lycopodium'' koostuu kreikan sutta ja jalkaa tarkoittavista sanoista (lykos ja podion), mikä viittaa takkuisiin, lehdekkäisiin varsiin. Useissa kielissä liekokasveja nimitetään sudenkynsiksi.
== Tuntomerkit ==
Liekokasvit ovat monivuotisia yhtäläisitiöisiä sanikkaisia. Useimmat niistä ovat varpumaisia, suikertelevavartisia ja pystyhaaraisia. Pieniä, neulasmaisia tai suomumaisia lehtiä on varrella tiheästi. [[Itiöpesäke|Itiöpesäkkeet]] sijaitsevat itiölehtien hangoissa, joko verson yläosassa tai tähkämäisesti verson kärjessä.<ref name="Retkeilykasvio">{{Kirjaviite | Tekijä = Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) | Nimeke = Retkeilykasvio | Vuosi = 1998 | Sivut = 35–38 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo | Tunniste = ISBN 951-45-8167-9 }}</ref>
Rivi 27:
== Evoluutio ==
Liekokasveilla ei ole läheisiä sukulaisia missään kasviryhmässä, sukulaisuus [[Lahnanruohokasvit|lahnanruoho-]] ja [[Mähkät|mähkäkasveihinkin]] (heimot Isoëtaceae ja Selaginellaceae) on hyvin etäinen. Fossiiliaineisto on niukka, eikä tunnettuja fossiileja pystytä sijoittamaan mihinkään nykyiseeen liekokasvisukuun. Heimo lienee peräisin [[Kivihiilikausi|hiilikaudelta]], jolloin niiden puumaiset sukulaiset olivat valtakasvillisuutta. Nykyiset liekokasvit muodostavat kolme (tai jopa viisi) kladia eli kehityslinjaa. Joidenkin tutkijoiden mielestä nämä kladit ovat jaettavissa edelleen, jolloin sukujen määrä nousisi 14:ään, mutta monet niistä jäävät tuntomerkeiltään ja morfologialtaan hämäriksi. Omalaatuisin on eräs ketunliekolaji, ''[[Huperzia drummondii]]'' (entinen ''Phylloglossum drummondii'') maanalaisine mukuloineen, lehtiruusukkeineen ja lehdettömän pesäkeperän päässä sijaitsevine itiötähkineen. Laji on sopeutuma ajoittain kuivuvaan kasvuympäristöön [[Australia]]ssa, ja on ulkonäöstään huolimatta selvästi ketunliekojen sukuun kuuluva.<ref name="christenhusz"/>
== Sukuja ==
* ''[[keltalieot|Diphasiastrum ]]'' Holub – [[suomulieot]], aiemmin keltalieot <ref name="Retkeilykasvio" /><ref>{{Verkkoviite | Osoite =
* ''[[ketunlieot|Huperzia]]'' Bernh. – ketunlieot <ref name="Retkeilykasvio" />
* ''[[konnanlieot|Lycopodiella]]'' Holub – konnanlieot <ref name="Retkeilykasvio" />
* ''[[riidenlieot|Lycopodium]]'' L. – [[tähkälieot]], aiemmin riidenlieot <ref name="Retkeilykasvio" /><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://laji.fi/taxon/MX.37690 | Nimeke = tähkälieot – ''Lycopodium''| Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = | Viitattu = 23.10.2019 }}</ref>
* ''[[Spinulum]]'' A.
* ''[[Phylloglossum]]''
Christenhusz ja muut (2017) jakavat liekokasvit kolmeen sukuun, joissa on yhteensä noin 400 lajia. Lajirikkain on ketunliekojen suku, ''Huperzia'', jossa on valtaosa lajeista (
== Käyttö ==
Helposti syttyvien öljypitoisten itiöidensä vuoksi katinliekoa (''Lycopodium clavatum'') ja sen sukulaisia on kerätty ja myyty ns. kärpäsruutina. Ilmaan sekoitettuna siitä syntyy räjähtävä seos, jota käytetään laajalti elokuvateollisuudessa tehosteena. Aiemmin sitä on käytetty muoviesineiden, kuten kondomien ja leikkauskäsineiden, puuteroimiseen, metallimuottien päällystämiseen estämään valettavaa metallia sulautumasta niihin, farmaseutiikassa pillerien pinnalla ja meikkaamisessa [[puuteri]]na. Altistuminen liekopölylle voi aiheuttaa allergisia reaktioita lievistä ihotulehduksista vakavaan [[astma]]an, niinpä sen käyttö mm. [[Kosmetiikka|kosmetiikassa]] on enimmäkseen loppunut. [[Tunturilieko|Tunturilieon]] itiöitä on käytetty [[Skandinavia]]ssa vaaleankeltaisen väriaineen valmistukseen yhdessä [[Juolukka|juolukan]] (''Vaccinium uliginosum''
== Lähteet ==
| |||