Ero sivun ”Kaarle Rohkea” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Genetiivi. Ludden politiikkaa vastaan, eikä Luddesta politiikkaa vastaan.
kh kh
Rivi 23:
Ollessaan vasta 19-vuotias Charolais’n kreivi ([[Saône-et-Loire]]–departementti Burgundissa) Kaarle kukisti vuonna 1452 väkivaltaisesti flaamien kansannousun Burgundin Alankomaissa.
 
===Charolais'inCharolais’n kreivi===
[[Tiedosto:Karl der Kühne.jpg|thumb|200px|right|Kaarle Rohkea kantaa Kultaisen Taljan kunniamerkkiä.]]
Kaarle Rohkea pyrki laajentamaan alueitaan ja saavuttamaan itsenäisyyden suhteessa Ranskan kuninkaisiin. Hän kieltäytyi alistumasta kuningas [[Ludvig XI (Ranska)|Ludvig XI:n]] suvereniteettiin ja julisti tälle sodan, jossa pyrki liittoutumaan mahdollisimman vahvojen liittolaisten kanssa vähentääkseen lääninherransa valtaa. Hän yritti elvyttää [[Satavuotinen sota|Satavuotisen sodan]] taisteluja Ranskan ja Englannin välillä liittoutumalla Englannin kuninkaan [[Edvard IV]]:n kanssa Ludvig XI:tä vastaan. Tämä tavoite ei toteutunut, sillä Picquignyn sopimus solmittiin 29. elokuuta 1475 Ranskan Ludvig XI:tan ja Englannin Edvard IV:n välillä. Sopimus lopetti viimein Satavuotisen sodan.<ref>Edvard lupasi palata takaisin Englantiin 75&nbsp;000 kultakruunun kertakorvausta ja 50&nbsp;000 kultakruunun vuotuista eläkettä vastaan</ref>.
 
Kaarle Rohkea perusti ja johti voimakasta Yleisen hyvän liittoa (''Ligue du Bien public'') kuningas Ludvig XI:tä vastaan<ref>Yleisen hyvän liitto (''Ligue du Bien public'') oli aristokratian Ludvig XI:n politiikkaa vastaan kohdistama kapina, koska kuningas halusi rikkoa aristokratian itsenäisyyden. Kapinaliikkeen johtajana oli Kaarle Rohkea ja se laantui vuonna 1465.</ref>. Kaarlella on kuitenkin menestystä kapinoinnissaan. Hän saavutti Ludvig XI:n joukoista murskaavan voiton Pariisin eteläpuolella Montlhéryssä vuonna 1465. Lisäksi hän piiritti Pariisia ja pakotti Ludvig XI:n allekirjoittamaan Saint-Maur-des-Fossésin sekä Conflansin sopimukset, jossa hän sai takaisin itselleen [[Picardie]]n ja [[Boulogne-sur-Mer]]in kaupungin.
Rivi 38:
Itävallan herttua Sigismund von Habsburg tarjosi apuaan Kaarlelle vuonna 1469, sillä hän myi (panttasi) Elsassissa olevat alueensa sekä [[Saksa]]ssa [[Baden]]in kreivikunnassa sijainneen Brisgaun alueen Kaarlelle, joka näin saattoi kuroa umpeen kahta hänen valtakuntansa erillistä osaa, Brugundia ja Alankomaiden Burgundia.
[[Tiedosto:charles le temeraire.jpg|thumb|240px|left|Kaarle Rohkea, Burgundin herttua.]]
Kaarle Rohkea koki itsensä suvereeniksi hallitsijaksi Jumalan armosta, eikä jättänyt käyttämättä ainuttakaan tilaisuutta vähätellä ja nöyryyttää Ranskan kuningasta Ludvig XI:ta. Kaarle Rohkea oli ollut nuorena hyvissä väleissä Ranskan kruununprinssin eli [[dauphin]]in kanssa tämän ollessa maanpaossa Burgundissa, mutta myöhemmin Kaarlesta tuli [[Ludvig XI (Ranska)|Ludvig XI:n]] vastaisten kapinoiden johtohahmo ja tämän perivihollinen. Hän nöyryytti kuningastaan [[Peronne]]ssa tapahtuneessa tapaamisessa, jossa vuonna 1468 solmittiin sopimus, jonka myötä [[Champagne]]n ja [[Brie (alue)|Brien]] maakunnat joutuivat burgundilaisten hallintaan. Koko Kaarlen hallitusaikaa leimasi jatkuva sotatila hänen ja Ludvig XI:n välillä. Kuitenkin kuningas oli itse yllyttänyt alueiden asukkaita kapinoimaan ja hän antoi niille tukensa. Kaarlen koko hallitusaika oli siis yhtä kapinaa Ludvig XI:ta vastaan ja hän koetti saada yhteistyöhön kanssaan Saksalaisen keisarikunnan hallitsijat [[Albrekt II|Albrekt II:n]] ja [[Fredrik II|Fredrik II:n]] sekä Englannin kuninkaan [[Edvard IV|Edvard IV:n]]. Tämän lisäksi hän pyrki kasvattamaan jo ennestään laajoja alueita eritoten sveitsiläisten ja lothringeniläisten kustannuksella.
 
Sotilaana Kaarle Rohkea koki kaksi karvasta tappiota ennen lopullista tuhoutumistaan. Näistä ensimmäinen tapahtui [[Beauvais]]in kaupungin edustalla vuonna 1472, kun hän taisteli [[Jeanne Hachette]]a vastaan. Tarinan mukaan Hachette olisi kirveen kanssa puolustanut kaupunginmuuria burgundilaisia sotilaita vastaan. Näin 80&nbsp;000 sotilaan joukko torjuttiin melkoisesti uhrautuvien naisten ansiosta ja Kaarlen sotaretki syvemmälle Ranskaan keskeytettiin. Toinen tappio tapahtui, kun Kaarle neuvotteli keisari [[Frederik III|Frederik III:n]] kanssa ja tämä pakotti hänet lopettamaan pienen reininmaalaisen Nessin kaupungin piirityksen.