Ero sivun ”Juottaminen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Aguilus (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 13:
Juottumisen hyvyys voidaan nähdä pääsääntöisesti ns. kastumiskulmista, jotka nähdään juotteen ja liitettävän pinnan kulmana.
 
Useimmat elektroniikassa käytetyt juotemetalliseokset ovat sulamislämpötilaltaan matalia, sillä elektroniikkakomponenttien kotelomateriaalit ja niiden rakenteet eivät kestä juurikaan korkeampia lämpötiloja kuin 260 °C. Puolijohteet kuten diodit ja transistorit tuhoutuvat jo noin 150-175 °C:n lämpötilassa. Tyypillisin juoteseos on ollut tina-lyijy (SnPb), jossa niiden keskinäinen suhde vaihtelee käyttökohteesta riippuen. Yleisin käytetty koostumus on tinaa 63 painoprosenttia ja lyijyä 37 painoprosenttia, [[Eutektinen seos|eutektisen seossuhteen]] ollessa tarkasti Sn 61,9 Pb 38,1.
 
Kuumuudelle arempia komponentteja juotettaessa voi liian lämmön johtaa vaikka pihteihin.