Ero sivun ”Kuuloaisti” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Päivitetty linkkejä.
SilvonenBot (keskustelu | muokkaukset)
p Täsmennystä botin avulla: Myyrä korvattiin link(e)illä myyrät
Rivi 16:
Ihminen prosessoi korviensa välittämää ääntä monin tavoin niin, että äänestä erotetaan [[informaatio]]ta ja ääntä tulkitaan ihmisen havaintomaailman perusteella, yhdistäen muistikuviin ja opittuun tietoon.
 
Ihmisen kuuloalue on noin 16–20&nbsp;000 [[hertsi|Hz]]<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Young & Freedman| Nimeke = University Physics with Modern Physics, 11. painos| Kappale = | Sivu = 592| Selite = | Julkaisija = Pearson | Vuosi = 2004| Tunniste = ISBN 0-321-20469-7 | Viitattu = 2.2.2013| Kieli = {{en}}}}</ref> ja se huononee iän mukana. Erityisesti korkeiden taajuuksien kuuleminen heikkenee ensimmäisenä, jolloin vanhukset voivat todeta muun muassa, että "heinäsirkat ovat kadonneet heidän elämästään". Korkeimpia ääniä kuulevat [[lepakko|lepakot]] (max. noin 150&nbsp;kHz) ja matalimpia [[myyrämyyrät]]t (min. noin 1&nbsp;Hz).
 
Äänen suunnan havaitseminen perustuu siihen, että äänellä on oikeaan ja vasempaan korvaan eri matka. Kahden korvan välisen äänen aikaeron ihminen huomaa hyvin, mutta ei kovin pienillä taajuuksilla. Korkeilla äänillä on lyhyt [[aallonpituus]] – muutamasta [[senttimetri]]stä muutamaan kymmeneen –, ja siksi niiden tulosuunta voidaan arvioida varsin tarkasti. Matalien äänien tulosuuntaa ihminen ei pysty havaitsemaan.