Ero sivun ”Lev Gumiljov” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Lev Nikolayevich Gumilov''' (s.[[1]].[[lokakuu]]ta, [[1912]], [[Pietari]], [[Venäjä]],-k.[[15]].[[kesäkuu]]ta. [[1992]], [[Pietari]], [[Venäjä]]) oli venäläinen historian tutkija. Hänen epäortodoksiset ajatukset syntymästä ja etnisten ryhmien häviämisestä, jotka ovat tehneet tunnetuksi poliittisen ja kulttuurisen liikkeen " [[Neo-Eurasianismin]]".
Hänen vanhempansa olivat kuuluisia runoilijoita [[Nikolai Gumilov]] ja [[Anna Ahmatova]]. Hänen vanhempansa erosivat, kun hän oli pieni lapsi. Äitinsä Anna Ahmatovan epäsuosion aikana, hänet erotettiin Leningradin Yliopistosta ja vietiin vankileireille suurimman osan ajastaan vuodesta 1938-1956 asti. Hän liittyi Puna-armeijaan Toisen maailmansodan aikana ja otti osaa Berliinin taisteluun.
Stalinin kuoleman jälkeen Gumilov meni töihin Hermitage Museoon, jonka johtajasta Mihail Artamonovista tuli hänen opettajansa. Artamonovin sai hänet kiinnostumaan tataareista. Gumilov aloitti opiskelut Leningradin yliopistossa 1960. Kaksi vuotta myöhemmin , hän väitteli tohtorin tutkinnon antiikin turkkilaisista. 1960-luvulta lähtien Gumilov työskenteli Maantieteen Instituutissa, tehden tohtorin väitöksen, tällä kertaa maantieteestä. Vaikkakin hän ajatuksensa oli poistettu virallisten neuvostoviranomaisten toimesta ja useimmat hänen teoksistaan oli julkaisukiellossa. Gumilovista tuli yleisesti tunnettu, erityisesti perestroikan vuosina. Osoituksena hänen suosiostaan, Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbayev rakennutti Lev Gumilovin Euraasian Yliopiston vastapäätä hänen omaa palatsiaan. [[Luokka: Venäläiset historian tutkijat]]
| |||