Ero sivun ”Louisa May Alcott” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Yupik (keskustelu | muokkaukset)
{{Auktoriteettitunnisteet}}
p Kirjoittanut hieman lisää tosi-elämän ihmisistä pikku naisten takana
Rivi 52:
== Teokset ==
[[Kuva:Houghton AC85.Aℓ194L.1869 pt.2aa - Little Women, frontispiece.jpg|thumb|''Pikku naisia'', 1868]]
''Pikku naisia'' kertoo neljästä Marchin sisaruksesta nimeltä Meg, Jo, Beth ja Amy, jotka elävät rakastavan äitinsä kanssa vaatimattomissa oloissa, hiljaisessa pikkukaupungissa Massachusettsissä. Perheen isä on sotilaspappina sisällissodan rintamalla. Tytöt ovat kaikki neljä erilaisia luonteeltaan: Meg, vanhin on kiltti ja äidillinen, Jo, joka on Louisan oma nuoruudenkuva, on poikamainen ja vallaton, mutta rakastaa kirjoittamista, Beth on ujo ja musikaalinen, ja Amy nuorin, sievä, turhamainen ja taiteellinen. Tyttöjen paras ystävä on naapurin poika Laurie. Romaanin jatko-osassa, kirjassaPikku Naisia 2 (ennen tunnettu Suomessa nimellä ''Viimevuotiset ystävämme'') , tytöt kasvavat nuoriksi naisiksi ja avioituvat vuoron perään. Beth kuolee [[tulirokko]]on. Jo avioituu iäkkäämmän saksalaisen professorin kanssa ja he perustavat poikien sisäoppilaitoksen.
 
Pikku Naisia on tulkittu monenlaisesta perspektiivistä. Sekä agressiivisen, että vähemmän agressiivisen feministisestä näkökulmasta. Viimevuosien tutkimukset ovat keskittyneet enemmän Pikku Naisia kirjojen, sekä kirjailijan omaan sukupuolijoustavuuteen. Laurie ihastuu Jo´hon ja alkaa painostamaan tätä, minkä seurauksena Jo muuttaa New Yorkiin, jossa hän tapaa saksalaisen maahanmuuttaja professori Friedrich Bhaerin. Friedrich auttaa Jo´ta löytämään oman kirjailijan äänensä. Jo ihastuu mutta samalla pelkää omia tunteitaan. Jo´n tie menestyväksi kirjailijaksi on pitkä ja kivinen. Kakkoson keskiössä ovat myös Amyn kasvuprosessi ja tämän Euroopan matka, sekä Laurien kasvu pojasta mieheksi.
Feminististen kriitikkojen tulkinnan mukaan Jo'n päätös merkitsee itsensä kieltämistä ja taantumusta. Alcott kirjoitti ystävälleen Jo'n avioitumisesta, että Jo'n olisi pitänyt jäädä naimattomaksi kirjailijaksi. Niin moni innokas nuori nainen kuitenkin kirjoitti Alcottille ja vaati, että Jo'n pitäisi naida Laurie tai joku, joten Alcott ei uskaltanut kieltäytyä. Niinpä hän piruuttaan kirjoitti Jo'lle kummallisen avioparin (”''out of perversity [I] went and made a funny match for her''”).<ref name=liukkonen/>
 
Alcott tunnetaan, siitä miten hän leikittelee sukupuoliroolien kanssa ja tämä näkyy kaikissa Pikku Naisia kirjoissa. Laurien hahmo perustuu Alcottin näyttelijä-ystävä Alf Whitmaniin, sekä puolalaiseen säveltäjään Ladislas Wisniewskiin, johon Alcott tutustui Sveitsissä. Friedrichin hahmo pohjautuu Louisan transendialisti-ystäviin filosofi Henry-David Thoreuhun, sekä Ralf Waldo Emmersoniin ja Louisan suosikki kirjailijaan saksalaiseen runoilija Goetheen. Louisa oli pitkään ihastunut (ja mahdollisesti rakastunut) molempiin miehiin. Alcottin ensimmäinen teos Moods, kertoo nuoresta Sylviasta ja rakkaudesta kahteen mieheen (Thoreu ja Emmerson). Thoreu toimi romanttisena mallina useille Alcottin mies-hahmoille. Louisan ei ollut alunperin tarkoitus naittaa Marchin sisaruksia, mutta kustantajan toive oli, että kirjat sisältäisivät moraaleja sekä neuvoja hyviin avioliittoihin. Koska Pikku Naisia on puoli-elämän kerrallinen romaani, se että Jo rakastuu ja menee naimisiin on hämmentänyt monia lukijoita. Seka Friedrich ja Laurie pohjautuvat useampiin Alcottin tuntemiin miehin. Esimerkiksi Jo´n ja Friedrich ikäero on 15, sama mitä Louisan ja Henry-David Thoreun välillä.
 
 
Louisan nuorempi sisar May, johon Amyn hahmo osittain perustuu, tunsi myös molemmat "tosi-elämän" Lauriet, mutta ei rakastunut tai mennyt kummankaan kanssa naimisiin. Meg ja John pohjautuvat Louisan Anna-sisareen ja tämän mieheen John Prattiiin. Heidän kaksi poikaa toimivat malleina Friedrichin sisaren pojille Franzille ja Emilille.
 
 
Pikku Naisia noudattaa Bildungsroman novellin kaavaa. Bildungsroman on alunperin Saksasta lähtöisin oleva kirjallisuuden laji, jossa pääpaino on päähenkilöiden psykologisessa ja moraalisessa kasvussa. Pikku Naisia kertoo myös 1800-luvun puolen välin naisten asemasta, filosofisista suuntauksista ja
 
Alcott ei koskaan mennyt itse naimisiin. Syynä voi olla tämän omien vanhempien myrskyinen avioliitto. On myös mahdollista, että Alcott oli sukupuolijoustava, bi-seksuaali, demi-tai aseksuaali. Alcottilla oli myös romanttisia tunteita useita miehiä kohtaan, mutta hän poltti kaikki päiväkirjansa, joten hänen rakkauselämästään ei tiedetä paljoakaan.
 
Alcottia pidetään yleensä lasten- tai nuortenkirjailijana, mutta hän julkaisi myös jännityskirjoja ja melodramaattisia rakkauskertomuksia salanimellä A. N. Barnard. Näissä kirjoissa vilisee kostonhimoisia sankarittaria, mielisairaita ja oopiumin orjia, ja niiden tunnelma eroaa täysin hänen paremmin tunnettujen romaaniensa kotoisasta ilmapiiristä.<ref name=liukkonen/> Niitä on julkaistu suomeksi kokoelmassa ''Naamion takana'' vuonna 2006.