Ero sivun ”Tornator” versioiden välillä

48 merkkiä lisätty ,  8 kuukautta sitten
p
Täsmennystä botin avulla: Kaukas korvattiin link(e)illä Kaukaan sellu- ja paperitehdas
(→‎Historia: - linkki johti väärään henkilöön; kyseessä on hänen isänsä, josta ei ole vielä artikkelia)
p (Täsmennystä botin avulla: Kaukas korvattiin link(e)illä Kaukaan sellu- ja paperitehdas)
 
Yhtiön perustajiin kuulunut [[Alexander Wolter Ramsay]] oli perinyt [[Taalintehdas|Taalintehtaan]] rautaruukin isältään [[Karl August Ramsay|Carl August Ramsay]]lta vuonna 1855, mutta hän joutui luopumaan ruukista 1870-luvulla. Sen jälkeen Ramsay johti [[Mäntsälä]]ssä toiminutta Kaukaankosken lankarullatehdasta vuoteen 1887 saakka. Uuden Tornator-yhtiön osakkaina olivat Ramsay ja Wolffin perhe. Yhtiöllä oli Lahdessa lankarullatehdas, jonka tuotteita vietiin [[Englanti]]in, [[Venäjä]]lle, [[Ranska]]an ja [[Espanja]]an.  
 
Ramsayn kuoltua 1891 yhtiön toimitusjohtajaksi nousi sen suurin osakkeenomistaja [[Reguel Wolff]]. Tornator yritti ostaa 1894 [[KaukasKaukaan sellu- ja paperitehdas|Kaukaan]] tehtaat, mutta suunnitelma ei onnistunut. Samana vuonna Reguel Wolffin veli [[Eugen Wolff]] hankki [[Vuoksi|Vuoksen]] rannalla sijainneen Tainionkosken tilan. Tornator rakensi Tainionkoskelle vuosina 1895–1898 lankarulla-, puumassa- ja paperitehtaat, jotka saattoivat käyttää Vuoksen vesivoimaa. Reguel ja Eugen Wolff olivat vuorotellen yhtiön johdossa, mutta [[Ensimmäinen sortokausi|ensimmäisen sortokauden]] aikana 1900-luvun alussa he joutuivat lähtemään Suomesta vastustettuaan julkisesti Venäjän hallituksen toimia Suomen itsehallinnon rajoittamiseksi. Yhtiön johtoon tuli nyt ensin [[Johan Lindroos|J. Th. Lindroos]] ja hänen jälkeensä Eugen Wolffin vävy Waldemar Björkstén.
 
Vuoden 1905 jälkeen Wolffin veljekset pääsivät palaamaan Suomeen, ja Eugen Wolffista tuli yhtiön todellinen johtohahmo, vaikka Waldemar Björkstén säilyttikin toimistusjohtajan asemansa. Tornator laajensi nyt Tainionkosken puumassa- ja paperitehtaita ja perusti uuden paperipussitehtaan [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]]. Tainionkoskelle perustettiin myös [[sulfiittimenetelmä|sulfiittisellulosatehdas]] ja [[pergamiini]]tehdas. Vuonna 1908, jolloin tämä laajennusohjelma oli saatu päätökseen, Eugen Wolff ryhtyi itse yhtiön toimitusjohtajaksi. Yhtiön suurimmiksi osakkaiksi olivat tässä vaiheessa nousseet norjalaiset sijoittajat, joilta oli saatu pääomat yhtiön laajennusohjelman toteuttamiseksi. 1910-luvun alussa norjalaiset omistivat 60 prosenttia yhtiöstä, mutta myöhemmin Wolffit onnistuivat taas kasvattamaan osuuttaan saaden osake-enemmistön haltuunsa. Vuonna 1912 yhtiön tuotanto oli arvoltaan kuusi miljoonaa markkaa sisältäen 9 000 tonnia selluloosaa, 12 000 tonnia paperia sekä sahatavaraa ja lankarullia. Yhtiö omisti tuolloin 45 000 hehtaaria metsää.
Vuonna 1931 yhtiön vähemmistöosakkaat myivät osakkeensa [[Enso-Gutzeit|Enso-Gutzeit Oy:lle]] ja 1932 myös valtio myi osakkeensa samalle ostajalle. Yhtiön nimeksi tuli Tornator Osakeyhtiö ja se säilyi muodollisesti itsenäisenä yhtiönä. Tornator sulautettiin Enso-Gutzeitiin marraskuussa 1941. Nimi kummitteli eri papereissa vielä pitkään myöhemmin, muun muassa asevoimien tekemissä yhteistyöraporteissa.
 
Yhtiöllä oli useitakin [[kypäräsukellus|kypäräsukeltajia]], joita se lainasi erityisesti sotavuosina puolustusvoimien käyttöön ennen kaikkea lentokoneiden nostotehtäviin Saimaan alueella; tällaisista tehtävistä voinee mainita vuonna 1942 sattuneen saksalaisen [[Junkers 88]] -koneen hylyn noston [[Suvorovin_sotakanavat#Suvorovin_kanavat|Kutveleen kanavasta]] ja suomalaisen samantyyppisen koneen (JK-254, luutnantit E. Pinomaa ja K-B. Lång sekä korpraalit E. Vahvelainen ja J. Joutsenvirta) miehistön ruumiiden noston Liperissä kesällä 1944. Molemmissa tehtävissä käytettiin myös [[KaukasKaukaan sellu- ja paperitehdas|Kaukas Oy:n]] [[Lauritsalan saha]]n hinaajaa ja nosturiproomua, koska tämä yksikkö oli tuohon aikaan perehtynyt parhaiten kypäräsukeltajan avustamiseen.<ref>insinööriyliluutnantti Wegeliuksen raportti pelastusoperaatioista, Suomen ilmailumuseon arkisto </ref>
 
Tainionkosken sulfiittisellutehdas suljettiin 17. huhtikuuta 1962. Tainionkosken paperitehdas toimi Enso-Gutzeit Oy:n alaisuudessa 31. elokuuta 1965 saakka.
125 918

muokkausta