Ero sivun ”Markku Mannerkoski” versioiden välillä

Mannerkosken vanhemmat olivat maanviljelysneuvos Veikko Mannerkoski ja Vieno Anttila. Hän valmistui [[diplomi-insinööri]]ksi [[Teknillinen korkeakoulu|teknillisen korkeakoulun]] vuoritekniikan osaston [[metallurgia]]n opintosuunnalta vuonna [[1959]] ja väitteli Teknillisestä korkeakoulusta tohtoriksi vuonna [[1964]].

Mannerkoski toimioli ensin tutkijana teollisuudessa, muttamistä siirtyi vuonna [[1963]] Oulun yliopistoon hoitamaan metalliopin professuuriaprofessorin virkaan, johon hänet valittiin vakinaisesti [[1965]]. Mannerkoskesta tuli seuraavana vuonna perustetun korkeakouluneuvoston jäsen ja neuvoston teknillisten tieteiden jaoston puheenjohtaja vuonna [[1967]]. Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan vara[[dekaani]]ksi hänet valittiin [[1966]]. Vuonna [[1968]] hänet valittiin 31-vuotiaana Oulun yliopiston neljänneksi rehtoriksi. Mannerkoskea nuorempi yliopiston rehtori Suomessa oli aiemmin ollut [[1700-luku|1700-luvun]] alkupuolella. Hänet valittiin vielä kuusi eri kertaa rehtoriksi, ennen siirtymistään VTT:lle vuonna [[1987]].

Oulun yliopiston kasvuvaihe osui Mannerkosken aikaan, ts. hän oli yksi siihen paljon vaikuttaneista henkilöistä. Johtamansa yliopiston kasvun ja kehittymisen myötä hän toimi aktiivisesti suomalaisessa ja eurooppalaisessa tiede- ja korkeakoulupolitiikassa, mm. kahdeksan vuotta Suomen korkeakoulujen rehtorien neuvoston puheenjohtajana [[1975]]–[[1983]]1975–1983 ja Euroopan rehtorien neuvoston pysyvän komitean jäsenenä [[1971]]–[[1977]]1971–1977. Mannerkoski vaikutti myös parikymmentä vuotta [[Suomen Kulttuurirahasto]]ssa ja usean eri yrityksen hallituksessa.

VTT:n pääjohtajaksi vuonna 1987 tultuaan hän osallistui monin eri tavoin tutkimuslaitoksen ja elinkeinoelämän yhteistyöhön, samoin kuin eurooppalaisten tilaustutkimuslaitosten yhteiseen toimintaan. VTT uudisti Mannerkosken johdolla [[konserni]]rakenteensa edellisen pääjohtajan [[Pekka Jauho]]n ajalta. Usean kymmenen eri tutkimuslaboratorion muodostama osastorakenne muutettiin alle kymmenen suuren tutkimusyksikön organisaatioksi vuoden [[1994]] alusta. Tällä organisaatiorakenteella VTT toimi aina vuoteen [[2006]] saakka.

Mannerkoski jäi eläkkeelle vuonna [[1999]] ja hänen seuraajakseen valittiin [[Erkki K.M. Leppävuori]].