Ero sivun ”PID-säädin” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Korjasin kirjoitusvirheen (syysteä -> syystä) |
|||
Rivi 55:
Käytännön esimerkki: Kokemuksesta tiedetään kerrostalon huoneistojen hidas reagointi lämmitystehoon. Tämä integroiva ominaisuus voidaan kompensoida lämmitystä ohjaavan säätimen D-tekijää vahvistamalla (=ennakoimalla). Tämä voi tarkoittaa mm. ulkoilman muutosnopeuden jonkinlaista huomiointia. Parempaan säätötulokseen päästään yhdistämällä ulkoilman lämpötilan mittauksen mahdollistama myötäkytkentäkompensointi ja PID-säätö.
P-, PI- ja PID- säädön virittämiseksi voidaan usein käyttää [[Ziegler-Nichols-menetelmä]]ä. Siinä viritys suoritetaan etsimällä P-säätimen kriittisen vahvistuksen arvo. Kriittisellä vahvistuksella säätöpiiri on stabiilisuusrajalla. Useimmissa systeemeissä mittaus ja säätimen ulostulo alkavat tällöin värähdellä vakioamplitudilla. P-säätimen virittämiseen käytetään kriittisen vahvistuksen arvoa. PI- ja PID-säätimien virityskaavoissa tarvitaan sekä kriittinen vahvistus että kriittisen värähtelyn
Käytännössä säätimen hienovirityksessä voidaan muutenkin joutua käyttämään myös yrityksen ja erehdyksen menetelmää. Tällöin on miellettävä eri termien painottamisen vaikutukset. Yleensä voidaan sanoa: P-termin vahvistuksen kasvattaminen lisää säädön nopeutta ja vähentää pysyvän tilan poikkeamaa mutta heikentää stabiilisuutta eli kasvattaa säädön asettumisaikaa ja maksimipoikkeamia. Integroivan termin painottaminen poistaa pysyvän tilan virheen ja lisää säädön nopeutta mutta heikentää myös stabiilisuutta. Derivoivan termin käyttö taas lisää yleensä stabiilisuutta mutta saattaa heikentää säätöpiirin vaimennusta liikaa eli saada vasteet värähtelemään liikaa.
| |||