Ero sivun ”Lossi” versioiden välillä

14 merkkiä lisätty ,  4 kuukautta sitten
p
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Suomesta on tietoja lautoista 1500-luvun alusta alkaen. Lauttojen ylläpito kuului ylitettävän vesistön lähikylille, jotka puolestaan hankkivat lauttureita hoitamaan tehtävää. Vanhoista lauttapaikoista muistuttavat esimerkiksi paikannimet ''Lautkankare'' ([[Sauvo]]ssa), ''Lautanala'' ([[Vehmaa]]lla) ja ''Lauttakylä'' ([[Huittinen|Huittisissa]]).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Suomen teiden historia I: pakanuuden ajalta Suomen itsenäistymiseen|Vuosi = 1974|Luku = Yleiset tiet Ruotsin vallan aikana (kirj. Juhani Viertola)| Sivu = |Sivut = 97-98| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Tie- ja vesirakennushallitus & Suomen tieyhdistys| Tunniste = ISBN 951-46-0802-X| Kieli ={{fi}}}}</ref>
 
Lauttoja seuraava kehitysvaihe oli ns. ''lossivene'', jopa kymmenen metriä pitkä ja 3-4 metriä leveä tasapohjainen soutuvene. Lossiveneet kuormattiin niiden pitkän sivun kautta. <ref name="Laurinsilta2008_13">Laurinsilta 2008, 13</ref> Veneen hankkimiseen tärkeälle ylityspaikalle saatettiin tarvita koko pitäjän yhteistä panostusta, mistä nimitys ''[[pitäjänvene]]kin'' kertoo. [[Asikkala]]n pitäjä sai 1639 määräyksen hankkia pitäjänveneen [[PulkkilansalmiPulkkilanharju#Tien_historia|Pulkkilansalmeen]]. Sulkavalta 1990 löydetyn otaksutun pitäjänveneen mitat olivat jäännöksistä arvioituina 2,3 x 12,5 metriä.<ref>Yleiset tiet Ruotsin vallan aikana 1974, 57</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mas.fi/saimaatutkimukset.html| Nimeke = Saimaa-museon järviarkeologisia kenttätutkimuksia 1991-1992| Tekijä = Grönhagen, Juhani| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 11.5.2013| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen meriarkeologinen seura ry| Viitattu = | Kieli ={{fi}}}}</ref>
 
Auton yleistyminen johti tasakantisten, päistä kuormattavien, 6–8 tonnia kantavien ''puuproomujen'' kehittämiseen lossikäyttöön 1920-luvulla. Puulossien ongelmana oli niiden nopea kuluminen.<ref name="Laurinsilta2008_13" /> Näiden lossien kuljettaminen tapahtui vetokapulalla ohjausvaijeria kiskoen.<ref name="Laurinsilta2008_16">Laurinsilta 2008, 16</ref> Käyttöön tuli kapulalossi-nimitys. Lossivahdit valmistivat käyttämänsä vetokapulat koivuhaloista. Keskeinen osa pituudeltaan 80–100 cm pitkää kapulaa on kärkiosassa poikittain oleva hahlo eli vetoura, jolla vaijeriin tartutaan kiinni.<ref name="Laurinsilta2008_43">Laurinsilta 2008, 43</ref> Vetokapula ja -ote näkyvät Kokkilan lossia esittävässä kuvassa.