Ero sivun ”Syöpä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Jmk (keskustelu | muokkaukset) non troppo |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
Useimmissa syövissä sairastumisriski kasvaa iän myötä, sillä solujen perimään ehtii ajan kuluessa kertyä syövälle altistavia [[mutaatio]]ita. Pikkulasten ja nuorten syövät ovat kuitenkin lisääntyneet Euroopassa viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana<ref>Katja Pulkkinen: Epigenetiikka linkittää ympäristön ja sairaudet. Kemia-lehti 4/2013, s. 16. http://www.elom.fi/ymparistosairaudet.pdf</ref>.
Normaalien [[solu]]jen jakautumista säätelevät erilaiset [[hormoni]]t ja signaalit, mutta tämän järjestelmän häiriintyessä solu jatkaa jakautumistaan loputtomiin, eli muuttuu [[syöpäsolu]]ksi.
</ref>.
Jos syöpäsolut saavat jatkaa hallitsematonta jakautumistaan, muodostuu syöpäalueelle [[kasvain]]. Tiivistä [[kasvain]]ta ei kuitenkaan muodostu aina, vaan syöpäsolut saattavat levitä laajemmalle alueelle ja käyttäytyä jossain määrin kuten tavallisetkin solut. [[kasvain|Kasvaimet]] jaetaan yleensä kolmeen eri luokkaan: hyvin, kohtalaisesti ja huonosti erilaistuneisiin.
Useille syöpätyypeille on ominaista [[etäpesäke|etäpesäkkeiden]] (metastaasien) muodostuminen kehon eri osiin. Etäpesäkkeitä muodostuu, kun syöpäsolut tunkeutuvat ensisijaisesta kasvaimesta [[imuneste]]- tai [[verenkierto]]on ja kulkeutuvat sitä kautta muihin elimiin, joissa solut tunkeutuvat kudokseen. Etäpesäkkeiden synnyn suurin este on tyypillisesti uuteen kudokseen vaeltaneiden syöpäsolujen kyvyttömyys selvitä uudessa ympäristössä, jotta ne voivat muodostaa sekundaarisen (metastaattisen) kasvaimen. Eri syövät tyypillisesti muodostavat etäpesäkkeitä eli metastasoivat tiettyihin elimiin, joista tavallisimmat ovat maksa, keuhkot, lisämunuaiset, aivot ja luusto.
| |||