Ero sivun ”Punaiset prikaatit” versioiden välillä

Jaostojen jäsenet jaettiin kahteen ryhmään, vakinaiset (”regolari”) ja apujäsenet (”irregolari”). Aseellisista iskuista vastasivat pääasiassa vakinaiset, joita oli jokaisessa jaostossa kymmenkunta.<ref>Moretti s. 85</ref> Vakinaiset olivat ns. maanalaisia (”clandestini”) jotka olivat jättäneet ansiotyönsä, katkaisseet kaikki yhteydet omaisiin ja ystäviin ja esiintyivät väärällä henkilöllisyydellä, käyttäen väärennettyjä asiakirjoja esimerkiksi hankkiessaan asunnon. Koska vakinaisilla ei ollut mitään ansiotuloja, prikaatien toimeenpaneva komitea maksoi heille kuukausittain käteisellä summan joka vastasi tehdastyöläisen kuukausipalkkaa.<ref>Moretti s. 107</ref> Nämä rahat hankittiin aluksi pankkiryöstöillä mutta niistä luovuttiin 1976 koska ne vaativat suunnittelua joka vei liian paljon aikaa, eivätkä ne tuottaneet tarpeeksi. Jotta prikaatit voitaisiin pitää toimintakykyisinä oli tehtävä keskimäärin yksi pankkiryöstö kuukaudessa. Niinpä päätettiin vaihtaa rahoitussysteemiä ja siepata rikkaita tehtailijoita ja muita kapitalisteja, vaatien sitten lunnaita heidän omaisiltaan. Ensimmäinen yritys epäonnistui karabinieerien löydettyä piilopaikan jonne panttivanki oli kätketty, ja seuranneessa tulitaistelussa johtava prikaatilainen Mara Cagol sai surmansa.<ref>Moretti s. 94-95</ref><ref>Zavoli s. 208-209</ref>

 

 

== Aldo Moron murha ==