Ero sivun ”Klaukkalan ortodoksinen kirkko” versioiden välillä

Klaukkalan ortodoksinen, itseään Nektarios-ryhmäksi kutsunut ystäväpiiri keräsi vuodesta 1986 lähtien rahaa omaa kirkkoa varten. Vuonna 1993 hankittiin Klaukkalan Kuonomäentien varrelta kirkkotontti.<ref name="Ortodoksisuutta">Siitonen, S. & Sorsa, J.: Seurakunnan kiinteistötoimi ja nykyinen tilanne. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Piiroinen, Petri (toim.) | Nimeke=Ortodoksisuutta eilen ja tänään: Helsingin ortodoksinen seurakunta 1827–2002 | Sivu=243–244 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Helsingin ortodoksinen seurakunta | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-95511-6-6}}</ref> Tontille rakennettiin paljolti keräysvaroin ja talkootyöllä arkkitehti Ritva Westermarkin suunnittelema hirsinen [[tsasouna]]. [[Matkamiehen risti]]n, tsasounan kupolit, kellotornin ja kuistin pilarit valmisti puuseppä Johannes Andrejev. [[Ikonostaasi]]n ikonit ja alttari-ikonin maalasi Aleksander Wikström.<ref name="Nektarioksen kirkko">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.klaukkala.fi/uutiset.php?uutinenid=196 | Nimeke=Pyhän Nektarios Eginalaisen kirkko | Julkaisu=Klaukkalan alueportaali | Ajankohta=26.02.2008 | Julkaisija=Klaukkala.fi | Viitattu=13.5.2010}}</ref>
 
Helsingin [[metropoliitta]] [[Tiihon]] vihki rakennuksen käyttöön 3.9.1995 ja rukoushuone pyhitettiin [[[Pyhä Nektarios Eginalainen|piispa Nektarios Eginalaisen]] (1846–1920) muistolle. Runsas kaksi vuotta myöhemmin Helsingin hiippakunnan [[Leo (arkkipiispa)|piispa Leo]] vihki rakennuksen kirkoksi (9.11.1997). Kirkossa säilytetään vuonna 1961 kanonisoidun Nektarioksen [[pyhäinjäännös]]tä. <ref name="Nektarioksen kirkko" /> Kirkko siirtyi Helsingin ortodoksiselle seurakunnalle.<ref name="Ortodoksisuutta" />
 
<gallery widths=200px heights=200px>
2 354

muokkausta