Ero sivun ”Naantalin luostari” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Historia: typoja
Kuva, historian jaottelu keskiaikaan ja reformaation aikaan, osio arkeologisista tutkimuksista
Rivi 1:
[[Tiedosto:Church_of_Naantali_inside_2.jpg|thumb|right|300px|Näkymä [[Naantalin kirkko|Naantalin luostarikirkon]] sisältä. Suurikokoinen kirkko on luostarin rakennuksista ainoa säilynyt.]]
'''Naantalin luostari''' (''Armonlaakson luostari'', {{k-la|Vallis gratiae}}, {{k-sv|Nådendal}}) oli [[Suomi|Suomessa]] [[katolinen kirkko|katolisella]] [[keskiaika|keskiajalla]] ja vielä pitkälle 1500-luvulle toiminut [[birgittalaiset|birgittalais]]luostari. Se toimi suurimman osan ajasta nykyisessä [[Naantali]]ssa.
Vuonna 1438 perustettu Naantalin luostari oli ensimmäinen laitos Suomessa, joka sivisti naisia<ref name="Setälä180">Setälä; Setälä & Ahl s. 180</ref>.
Rivi 7 ⟶ 8:
Piispa [[Maunu II Tavast]] perusti vuonna 1438<ref name="Vakka-Suomen Sanomat 9.5.2019" /> Naantalin luostarin vuonna, joka aloitti toimintansa [[Masku]]n Karinkylässä sijainneen [[Stenbergan kuninkaankartano]]n mailla vuonna 1440. Paikka ei kuitenkaan osoittautunut suotuisaksi, mistä kertoo [[Vadstenan luostari]]n asiakirjoista löytyvä merkintä: "Se paikka, jolla luostari nyt kohoaa, on heille täysin sopimaton ja hyödytön, ja koska maaperä on pehmeätä ja pettävää kestämään kivirakennuksen, koska heillä ei ole puhdasta eikä terveellistä vettä, koska suosta nouseva paha haju uhkaa heidän henkeään ja koska he syksyn kevään saivat kärsiä märkyydestä ja kurasta".<ref>Oja, Aulis: "Maskun historia" (1966), s. 149.</ref> Stenberga oli iso tila, jolla oli maita myös [[Raisio]]ssa, [[Parainen|Paraisilla]] ja [[Piikkiö]]ssä. Tilan varat eivät kuitenkaan riittäneet luostarin ylläpitoon. Luostari alkoikin saada runsaasti lahjoituksia,<ref name="Vakka-Suomen Sanomat 9.5.2019" /> joiden turvin se päätettiin jo vuonna 1443 siirtää Raision Ailoisiin eli nykyiseen [[Naantali]]in, josta luostari sai lahjoituksena maatilan [[Henrik Klaunpoika Djäkn]]iltä ja tämän vaimolta Lucialta. Luostari sai yhteensä vajaat 120 lahjoitusta, ja siitä tuli nopeasti suosittu paikallinen instituutio<ref name="Vakka-Suomen Sanomat 9.5.2019" />. Maskusta lahjoitettiin toistakymmentä tilaa vuoteen 1509 mennessä. Lahjoituksiin oli monia syitä, kuten pelko kuoleman jälkeisestä kohtalosta, sisäänpääsy luostarin sielunhoitoon ja vanhustenhuolto varakkaille.<ref name="Vakka-Suomen Sanomat 9.5.2019" />
 
Rakennustyöt Ailosenniemellä lienevät alkaneet syksyllä 1443, mutta sisaret ja munkit siirtyivät luostariin ilmeisesti seuraavana kesänä. Luostarin rakennukset ryhmittyivät luostarin kirkon ympärille. Lounaassa ja lännessä sijaitsivat munkkien tilat, pohjoisessa ja luoteessa nunnien tilat. Luostarin rakennuksista on nykyaikaan säilynyt [[Naantalin kirkko|luostarikirkon]] lisäksi vain vähäisiä muurinkatkelmia.<ref>Hiekkanen, Markus: ''Suomen keskiajan kivikirkot'' (2007), s. 106-107.</ref>
 
Tarkka jäsenmäärä tunnetaan vain vuodelta 1487; tuolloin luostarissa asui 54 sisarta ja kahdeksan pappisveljeä. Lisäksi oli kaksi diakoniveljeä ja kuusi maallikkoveljeä. Luostariyhteisön kukoistusaikaa kesti 1490-luvun alkuun saakka. Luostari oli siis [[kaksoisluostari]], jossa nunnat ja munkit elivät yhden esimiehen alaisena. Heillä oli kuitenkin erilliset asuin- ja ruokailutilat.<ref>http://www.opinto.net/web/parser.php?sec=kultper&sub=luosta&page=luosta-002</ref>
Vuoden 1495 ruttoepidemia oli ankara: luostarin ulkopuolella sijainneessa kartanossa, joka ilmeisesti toimi sairaalana, kuoli noin 50 henkeä. Epidemia ei levinnyt tuolloin luostariin, mutta vuoden 1508 ruton aikana kuoli 36 luostarin asukasta.<ref>Hiekkanen 2007, s. 108.</ref>
 
===Reformaation aika===
[[Reformaatio]]n myötä luostari ei saanut enää ottaa uusia [[noviisi|noviiseja]].<ref>Nyman (1997)2009, s. 199.</ref> Luostarin toiminta alkoi näivettyä. Viimeiset [[reformaatio]]n jälkeiset vuosikymmenet olivat kovaa aikaa. [[Rälssi]]n edustajat ottivat haltuunsa jo ennen vuotta 1533 yli 40 luostarille kuulunutta maatilaa. Vuonna 1554 [[Mikael Agricola]] määräsi, ettei luostarissa enää saanut lukea [[Pyhä Birgitta|Pyhän Birgitan]] ilmestyksiä. Messun sai pitää ainoastaan jommallakummalla kansankielellä, ja silloinkin vain kun ehtoollisella oli kävijöitä.
 
Rivi 18 ⟶ 20:
Kuitenkin toiminta hiljeni nunnien ikääntyessä, ja luostari muuttui hiljalleen iäkkäiden, turvattomien naisten suojapaikaksi, kunnes viimeinen nunna Elina Knutintytär kuoli vuonna 1591.<ref>Hiekkanen 2007, s. 108-109.</ref>
 
Tilat joutuivat 1556 kruununvoudin hallintaan ja läänitykset peruutettiin. Luostarin väki eli kruunun tilapäisillä avustuksilla. [[Juhana III|Juhana III:n]] aikaan luostarin toiminta elpyi hetkeksi, ja hänen puolisonsa, katolinen<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www3.kokkola.fi/historia/nuijasota/uskontok.htm | Nimeke =Kokkola historia, Nuijasodan historia | Julkaisija = Kokkola.fi | Viitattu = 25.9.2010}}</ref> kuningatar [[Katariina Jagellonica]] kehotti ottamaan uusia noviiseja. Viimeinen nunna kuoli 1591, ja kuningas [[Kaarle IX]] määräsi luostarin rakennukset purettavaksi 1608, mutta kirkko säilyi Naantalin seurakunnan käytössä.
Luostarikirkko paloi 4. maaliskuuta 1628, kun [[Kustaa II Aadolf]]in [[paaši]] [[Jägerhorn af Spurila|Johan Henrikinpoika Jägerhorn af Spurila]] ampui luostarin katolla istuvia harakoita ja aseen hehkuva [[etupanos]] osui sattumalta pahasti säröilleeseen [[paanu|kattopaanu]]un ja sytytti sen palamaan. Kova tuuli levitti tulen aina Naantalin kaupunkiin.<ref>Creutz, ''Nådendals stads historik'', s. 256f; Acta Eccelesiastica.</ref>
 
Luostarikirkko paloi 4. maaliskuuta 1628, kun [[Kustaa II Aadolf]]in [[paaši]] [[Jägerhorn af Spurila|Johan Henrikinpoika Jägerhorn af Spurila]] ampui luostarin katolla istuvia harakoita ja aseen hehkuva [[etupanos]] osui sattumalta pahasti säröilleeseen [[paanu|kattopaanu]]un ja sytytti sen palamaan. Kova tuuli levitti tulen aina Naantalin kaupunkiin.<ref>Creutz, ''Nådendals stads historik'', s. 256f; Acta Eccelesiastica.</ref> Puretun luostarin kiviä käytettiin kirkon aitaan, kaupunkilaiset käyttivät omiin tarkoituksiinsa, ja vuosina 1794–1797 niitä riitti vielä kellotornin rakentamiseen.<ref>Hiekkanen 2007 s. 108–109</ref>
Nykyisin luostarista on jäljellä vain kirkko, joka toimii [[Naantalin kirkko]]na.
 
Nykyisin luostarista on jäljellä vain kirkko, joka toimii [[Naantalin kirkko]]na.
 
== Arkeologiset tutkimukset ==
Luostarin konventtirakennusten pohjia on kirkon pohjois- ja länsipuolella olevassa puistossa pintamaan alla. Reinhold Hausen dokumentoi niitä 1872 ja 1879 tekemissään kaivauksissa, jotka olivat yhdet Suomen varhaisimmista arkeologisista tutkimuskaivauksista.<ref name="rky2">{{RKY|id=1789|Nimi=Naantalin kirkko ja Ailostenniemi| Viitattu = 9.11.2019}}</ref> Kaivauksia tehtiin jälleen vuonna 2005, jolloin löydettiin muurattu rakennuksen pohja sekä hopearahoja ja muita esineitä.<ref name="hauta">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.naantalinseurakunta.fi/nunnalahdenuurna | Nimeke =Nunnanlahden uurnahautausmaa |Selite=Hautausmaasta tarkemmin tekstin linkissä| Julkaisija =Naantalin seurakuntayhtymä | Viitattu = 9.11.2019}}</ref>
 
== Lähteet ==