'''Lestadiolaisuus''' on [[Arvokonservatismi|arvokonservatistinen]], [[Pietismi|pietistis]]- ja [[Herrnhutilaisuus|herrnhutilais]]vaikutteinen [[1800-luku|1800-luvun]] puolivälissä syntynyt enimmäkseen [[luterilaisuus|luterilaisten]] kirkkojen sisällä toimiva [[herätysliike]], jonka monet suuntaukset kuitenkin varsin paljon eroavat luterilaisestaLuterilaisesta kristinopista, muun muassa [[eksklusiivinen seurakuntaoppi|eksklusiivisen seurakuntaopin]] osalta, pitämällä ihmisen ääneen julistamaa synninpäästöä ainoana armovälineenä, erilaisen ehtoollisopin osalta ja uskomalla lasten syntyvän uskossa. Lestadiolaisuuden suurimpana suuntana on [[vanhoillislestadiolaisuus]]. Puhekielessä lestadiolaisuudella tarkoitetaan usein nimenomaan vanhoillislestadiolaisuutta. Liikkeen muut suunnat ovat paljon pienempiä, näistä suurimmat ovat [[esikoislestadiolaisuus]] ja [[rauhansanalaisuus]]. Lestadiolaisuuden eri suuntauksilla on kannattajia pääasiassa [[Suomi|Suomessa]], [[Norja]]ssa, [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]], [[Ruotsi]]ssa, [[Venäjä]]llä ja [[Viro]]ssa. Pienempiä ryhmiä on muun muassa [[Afrikka|Afrikassa]], [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikassa]] ja [[Keski-Eurooppa|Keski-Euroopassa]]. Lestadiolaisuus on nimetty sen perustaneen [[saarnaaja]] [[Lars Levi Laestadius|Lars Levi Laestadiuksen]] (Lauri Leevi Læstadius) mukaan.
