Wikipedia

Ero sivun ”Suomen Kommunistinen Puolue” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ap4k (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
10 092 muokkausta
jäsentelyä
Ap4k (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
10 092 muokkausta
lisää internationalismista
Rivi 212:
SKP:n edustajakokoukset pidettiin Neuvostoliitossa vuosina 1919–1935, ja laillistamisen myötä vuodesta 1945 alkaen Helsingissä.
 
SKP:n perustavan kokouksen osanottajista vain pieni osa edusti jotain järjestöä.<ref>Saarela 1996, s. 38.</ref> Vuoden 1919 puoluekokouksessa enemmistön muodostivat Venäjällä toimineiden klubien, kollektiivien ja sotilasosastojen lähettämät edustajat.<ref name="saarela1996s85"/> Kolmanteen puoluekokoukseen osallistui jo useampia Suomestakin tulleita edustajia.<ref>Saarela 1996, s. 212.</ref> Neljännessä edustajakokouksessa olivat äänioikeutettuja keskuskomitean jäsenet ja Suomesta tulleet henkilöt, joista moni toimi julkisessa työväenliikkeessä. Edustajat nimettiin vaalipiirikolmikoissa ja keskuskomitean vaalilautakunnassa.<ref>Saarela 1996, s. 226-229.</ref> Kesästä 1922 alkaen puolue järjesti puoluejohdon laajennettuja kokouksia, jotka veivät valtaa varsinaisilta puoluekokouksilta, joita alettiin pitää harvemmin.<ref>Saarela 1996, s. 319.</ref> Neuvostoliitossa pidettyjen kokousten asialista määräytyi pitkälti Neuvostoliitossa toimineen johdon prioriteettien pohjalta, jolloin Suomessa toimineille keskeiset asiat jäivät vähemmälle huomiolle.<ref>Tauno Saarela: Suomalainen kommunismi ja rajat, teoksessa {{Kirjaviite | Nimeke = Työväestön rajat | Julkaisija = Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura | Selite = Väki voimakas 18 | Vuosi = 2005 | Isbn = 951-98296-8-7 }}, s. 117.</ref>
 
Ensimmäinen julkinen puoluekokous pidettiin monien lykkäysten ja perusteellisten valmistelujen jälkeen lokakuussa 1945. Osastot saivat lähettää edustajia yhden sataa jäsentä kohden. Paikalla oli 352 äänivaltaista osanottajaa.<ref name="leppänen94s126">Leppänen 1994, s. 126-127</ref>
Rivi 324:
Syksyllä 1944 Suomen vankiloista ja keskitysleireiltä vapautui noin 800 poliittista vankia, joita SKP piti kommunisteina. Lukuun eivät sisälly esimerkiksi soihtulaiset tai kuutoset.<ref>Leppänen 1994, s. 12.</ref> Vuodenvaihteessa 1944-1945 puolueeseen kuului hieman yli 3000 jäsentä, joista 1000-2000 oli puoluetoimikunnalle ilmoittautuneita vanhoja jäseniä.<ref>Leppänen 1994, s. 38.</ref> Messuhallissa 1. marraskuuta pidettyyn julkiseksitulon juhlaan kerääntyi 6 000 osanottajaa.<ref>Leppänen 1994, s. 45-46.</ref> Vuoden 1945 lopussa jäsenmäärä oli 23 778. Suurimmillaan puolueeseen kuului 54 630 jäsentä vuonna 1948.<ref name="leppänen93"/>
 
SKP omaksui ajatuksen puoluekurin tärkeydestä aiemmin ja vahvemmin kuin monet muut Kominternin puolueet.<ref>Rentola 1994, s. 49.</ref> SKP korosti tiukkaa kuria ja hierarkista järjestörakennetta myös julkisen toiminnan alkuvuosina.<ref>Leppänen 1994, s. 57.</ref> Aluksi kaikilla jäsenillä piti olla takaajat ja täysjäsenyyttä edelsi koejäsenyys. Huhtikuussa 1945 takaukset muutettiin vähemmän sitoviksi suosituksiksi ja koejäsenyys poistettiin.<ref>Leppänen 1994, s. 92.</ref> Puoluekuria ja jäsenten oikeaoppisuutta valvoi loppuvuonna 1944 muodostettu valvontakomitea<ref>Rentola 1994, s. 491.</ref> ja sitä 1945 seurannut kaaderiosasto,<ref>Leppänen 1994, s. 138.</ref> joka toimi 1960-luvun alkuun asti.
 
Suuri osa jyrkimmistä vallankumouksellisista vasemmistolaisista ei heti sotien jälkeen liittynyt puolueeseen.<ref>Leppänen 1994, s. 87-91.</ref>
Rivi 350:
16. lokakuuta 1939 pidätettiin 272 henkilöä, jotka Valpo arvioi SKP:n johtaviksi toimijoiksi. Valpon luettelo käsitti yhteensä 3 793 nimeä. Pidätetyt kuitenkin vapautettiin pian.<ref>Rentola 1994, s. 154.</ref> Talvisodan aikana vangittiin [[turvasäilö]]ihin 199 kommunistina pidettyä, jotka valikoituivat ensisijaisesti vanhan maineen eivätkö akuutin toiminnan perusteella.<ref>Rentola 1994, s. 188-189.</ref> Suurin osa vapautui sodan aikana ja viimeiset vappuna 1940.<ref>Rentola 1994, s. 216.</ref> 30. heinäkuuta 1940 alkaen pidätettiin [[Suomen ja Neuvostoliiton Rauhan ja Ystävyyden Seura|SNS:n]] johtohenkilöitä. Elokuun puolivälissä vangittuna oli 28 ystävyysseuralaista.<ref>Rentola 1994, s. 246-250.</ref> Vasemmistoa vastaan suunnatut salaiset tarkkailutoimet tehostuivat, kun Valpon ohella tehtävää ryhtyivät hoitamaan armeijan Vastavakoilutoimisto sekä sosialidemokraattien ja porvareiden [[Suomen Aseveljien Liitto|Aseveliliitto]].<ref>Rentola 1994, s. 255-257.</ref> Pidätykset laajenivat joulukuussa ja 9. tammikuuta 1941 turvasäilöissä oli 102 henkilöä. Valpo pyrki pidättämään kaikki SNS:n johtotasolla toimineet kommunistit ja paikallisten seurojen johtajat.<ref name="rentola94s291">Rentola 1994, s. 291, 333.</ref>
 
Laajempia pidätyksiä alettiin suunnitella valtiojohdossa tammikuussa, ja ne toteutettiin juuri ennen jatkosodan alkua. Heinäkuun loppuun mennessä turvasäilöissä oli pidätettynä 457 vasemmistolaista.<ref name="rentola94s291"/> Valpon rinnalla kommunisteja tarkkaili [[Päämajan valvontaosasto]].<ref>Rentola 1994, s. 339.</ref> Syyskuussa 1941 asekuntoisista turvasäilöläisistä muodostettiin [[Osasto Pärmi]], joka osallistui taisteluihin muutaman päivän ajan. Osastoon kuului rikollisvankeja ja yli 250 turvasäilöläistä. Turvasäilöläisistä kuusi pakeni Suomessa, viisi kaatui, neljä katosi, osa loukkaantui pahoin ja 53 loikkasi Neuvostoliittoon. Jäljelle jääneistä muodostettiin [[erillinen työkomppania]], joka vietti lopun sota-ajan epäinhimillisissä olosuhteissa Kangasjärven, Säämäjärven ja [[Koverin keskitysleiri|Koverin]] [[Itä-Karjalan keskitysleirit|leireillä]]. Joulukuussa 1941 komppaniaan kuului 166 miestä. Muut turvasäilöläiset koottiin [[Karvian varavankila]]an ja naiset [[Hämeenlinnan vankila|Hämeenlinnaan]].<ref>Rentola 1994, s. 361-364.</ref> Heinäkuussa 1942 pidätettiin 59 [[metsäkaarti]]en toimintaan tai avustamiseen osallistunutta. Joukossa oli myös SKP:n johtohenkilöitä, joista [[Arnold Salminen]] kuoli Valpon kuulusteluissa.<ref>Rentola 1994, s. 404.</ref> Alkuvuonna 1501944 pidätettiin metsäkaartiyhteyksien perusteella 150 henkilöä Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Pohjois-Hämeessä.<ref>Rentola 1994, s. 449.</ref> [[Kuolemanrangaistus Suomessa|Kuolemanrangaistukset]] otettiin käyttöön jatkosodan alettua. Sodan loppuvaiheissa kuolemaantuomittuja teloitettiin aivan aselevon alkuun asti.<ref>Rentola 1994, s. 349, 462.</ref> Poliittiset vangit vapautettiin [[Moskovan välirauha|välirauhansopimuksen]] myötä syyskuussa 1944. Niin sanotuista kriminaalirikoksista tuomitut eivät kuitenkaan päässeet ulos heti.<ref>Rentola 1994, s. 349, 505.</ref>
 
Valpo jatkoi kommunistien tarkkailua tiiviisti kommunistien vapauduttua vankiloista.<ref>Leppänen 1994, s. 18-19.</ref> Huhtikuussa 1945 SKP sai sisäministerin salkun ja [[Punainen Valpo|Valpo uudistettiin]]. SKP:n puheenjohtaja [[Aimo Aaltonen]] nimitettiin Valpon apulaispäälliköksi ja Aaltosen johdolla erityisen tarkkailun kohteeksi otettiin oikeistolainen liikehdintä.<ref>Leppänen 1994, s. 96-99.</ref> SKP kannusti jäseniään rekrytoitumaan Valpon ja poliisin palvelukseen.<ref>Leppänen 1994, s. 227-228.</ref>
Rivi 358:
==Kansainväliset yhteydet==
===Internationalismi===
Kansainvälinen kommunistinen liike muotoutui [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikana niistä [[Toinen internationaali|toisen internationaalin]] voimista, joiden mielestä sosialistiset puolueet olivat samaistuneet liiaksi [[kansallisvaltio]]ihin. Kommunistinen liike asetti luokkasolidaarisuuden kansallisen yhteenkuuluvuuden edelle ja myös SKP:n kannattialkuaikojen alkuvuosinaanvaatimukset ilmensivät tätä asetelmaa.<ref name="saarelavv2005">Tauno Saarela: Suomalainen kommunismi ja rajat, teoksessa {{Kirjaviite | Nimeke = Työväestön rajat | Julkaisija = Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura | Selite = Väki voimakas 18 | Vuosi = 2005 | Isbn = 951-98296-8-7 }}, s. 103-108, 113-114.</ref> SKP kannatti Kominternin linjan mukaisesti maailmanlaajuista valtioliittoa, johon kaikkien sosialististen maiden oletettiin liittyvän. Linja muuttui, kun maailmanvallankumouksen näköalat heikkenivät ja Neuvostoliitto alkoi rakentaa [[Sosialismi yhdessä maassa|sosialismia yhdessä maassa]]. Vuodesta 1925 alkaen SKP puolusti Suomen valtiollista itsenäisyyttä.<ref name="rentola94s321">Rentola 1994, s. 321, 490.</ref> Kommunistien käsitykset tulevan sosialistisen Suomen itsenäisyyden ja riippumattomuuden luonteesta vaihtelivat eikä puolue esittänyt asiasta kovin täsmällisiä linjauksia. Kommunistinen liike piti pieniä kansallisvaltioita lähinnä suurvaltojen [[imperialismi]]n välineinä. SKP:n mukaan Suomikaan ei ollut 1920- ja 1930-luvuilla itsenäinen valtio, koska se oli ensin Englannin ja sitten Saksan imperialistien vaikutusvallan alaisuudessa.<ref name="saarelavv2005"/> Terijoen hallituksenkinhallituksen ohjelmissa tavoitteena oli ainakin jonkinasteinen valtiollisesti itsenäinen asema. Lokakuussa 1944 julkisuuteen tulon yhteydessä annetussa vetoomuksessa SKP ilmoitti Suomen itsemääräämisoikeuden ja itsenäisyyden olleen puolueelle ”aina kallis ja pyhä”. Yksityiskeskusteluissa ja julkaisematta jääneissä luonnoksissa osa SKP:n johtohenkilöistä kannatti 1940-luvulla myös Suomen liittämistä Neuvostoliittoon.<ref>Rentola 1994, s. 321, 490.<name="rentola94s321"/ref>
 
[[Internationalismi]]nTauno marxilais-leniniläinen tulkinta ei sulkenut pois [[Isänmaallisuus|isänmaallisuuttaSaarela]]. Neuvostoliittolaistenon kauttakäyttänyt SKP:llekäsitettä välittynyt”suomalainen suhtautuminenkommunismi” tulikuvaamaan esiinsitä esimerkiksi1920-luvulla valvontakomissionmuodostunutta Ždanovinkokonaisuutta, marraskuussajossa 1944Suomen puoluejohdolletyöväenliikkeen antamissaperinteet neuvoissa:sekoittuivat kommunistienbolševismin pitioppeihin ollaSuomessa [[Patriotismi|patrioottisia]]ja sortumatta [[sovinismi]]in tai [[kosmopolitanismi]]inNeuvostoliitossa.<ref>RentolaSaarela 19941996, s. 50515-17.</ref> [[Kimmo RentolanRentola]]n mukaan suomalainen kommunismi oli ”vallan verkosto, joka sijaitsi kahden valtion välillä ja sisällä”.<ref>Rentola 1994, s. 18.</ref>
 
[[Internationalismi]]n marxilais-leniniläinen tulkinta ei sulkenut pois [[Isänmaallisuus|isänmaallisuutta]]. Neuvostoliittolaisten kautta SKP:lle välittynyt suhtautuminen tuli esiin esimerkiksi valvontakomission Ždanovin marraskuussa 1944 puoluejohdolle antamissa neuvoissa: kommunistien piti olla [[Patriotismi|patrioottisia]] sortumatta [[sovinismi]]in tai [[kosmopolitanismi]]in.<ref>Rentola 1994, s. 505.</ref>
 
Kansalaissodan voittajien [[Valkoiset|valkoisen]] tulkinnan mukaan [[Punakaarti|punaiset]] taistelivat venäläisten rinnalla Suomen itsenäisyyttä vastaan. Valkoisten johtamassa itsenäisessä Suomessa Neuvosto-Venäjää puolustanut ja kahden valtion alueella vaikuttanut suomalainen kommunistinen liike tulkittiin vieraan vallan etujen ajajaksi, ja se pyrittiin sulkemaan [[Suomalaiset|suomalaisuuden]] määritelmän ulkopuolelle. Suomalaisille kuuluneiden [[Suomen perustuslaki|perustuslaillisten]] kansalaisoikeuksien ei nähty koskevan kommunisteja. Ajatus kaikkien kommunistien epäisänmaallisuudesta eli SKP:n vastustajien keskuudessa voimakkaana aina 1960-luvulle asti.<ref name="saarelavv2005"/>
 
===Toiminta Neuvostoliitossa===
Rivi 395 ⟶ 399:
 
===Neuvostoliiton kommunistisen puolueen vaikutus===
SKP:n poliittinen johto toimi 1940-luvulle asti Neuvostoliitossa ja puolueen politiikka oli perustamisesta lähtien läheisesti kytköksissä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen linjauksiin. Alkuvuosina bolsevikkienbolševikkien esimerkkiä sovellettiin Suomen olosuhteisiin suhteellisen vapaasti ja tulkinnoista keskusteltiin avoimesti. NKP:n sallima liikkumavara kapeni vähitellen ja supistui lopulta olemattomiin 1930-luvun lopun terrorin myötä.<ref>Rentola 1994, s. 122.</ref> Vuosina 1940-1941 SKP:n toimintaa Neuvostoliitossa välillä elvytettiin ja välillä tukahdutettiin Stalinin ja NKVD:n aikeista riippuen.<ref>Rentola 1994, s. 280-281, 283, 303.</ref> Jatkosodan sytyttyä SKP:n toimitsijat ohjattiin neuvostovaltion, armeijan ja Kominternin tehtäviin eikä puoluetoimintaa enää käynnistetty uudelleen. SKP:n paikkaa Kominternissä ei täytetty puoluesihteeri Antikaisen kuoltua lokakuussa 1941.<ref>Rentola 1994, s. 351-352, 365.</ref> Neuvostoliittoon rintaman yli loikanneet kommunistit ohjattiin pääasiassa tiedustelutehtäviin NKVD:lle ja [[GRU]]:lle.<ref>Rentola 1994, s. 366-373.</ref> Myös SKP:n Suomen organisaatio kytkettiin Neuvostoliiton sotilastiedustelun käyttöön, kun siihen saatiin yhteys kesällä 1942.<ref>Rentola 1994, s. 389, 393, 395.</ref> NKP:n johtava rooli kansainvälisen kommunismin keskuksena vahvistui entisestään toisessa maailmansodassa saavutettujen voittojen myötä.<ref>Rentola 1994, s. 444.</ref>
 
Syksystä 1944 alkaen kommunistit tekivät läheistä yhteistyötä [[Liittoutuneiden valvontakomissio]]ta johtaneen neuvostoliittolaisen [[Andrei Ždanov]]in kanssa. Ždanovin esittämät neuvot määrittelivät pitkälti myös SKP:n poliittiset linjaukset. NKP:n vaikutuksesta SKP ohjautui suhteellisen maltillisille linjoille ja vallankumouksellisuus jäi syrjään. SKP ei pitänyt esimerkiksi [[sosialisointi]]a ajankohtaisena kysymyksenä.<ref>Leppänen 1994, s. 14, 24.</ref><ref>Rentola 1994, s. 476, 481, 485-486, 508-511, 515-516, 520-534, 537.</ref> SKP ei ollut vuonna 1947 muodostetun informaatiotoimisto [[Kominform]]in jäsenpuolue, mutta se noudatti NKP:n johdolla toimineen järjestön kansainvälisiä linjauksia. NKP:n ja jugoslavialaisten välirikon jälkeen SKP kampanjoi voimakkaasti [[Josip Broz Tito|titolaisuutta]] vastaan.<ref>Leppänen 1994, s. 434-435, 441, 731.</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Kommunistinen_Puolue”