Ero sivun ”Valmet Tuuli” versioiden välillä

190 merkkiä poistettu ,  1 vuosi sitten
p
kh using AWB
p (kh using AWB)
{{Lentokone
| nimi = VL/Valmet Tuuli
| kuva =
| kuvateksti =
| tyyppi = [[koulutuslentokone|koulukone]]
| alkuperämaa = {{Suomi}}
| valmistaja = [[Valtion lentokonetehdas]]<br />[[Valmet]]
| suunnittelija =
| ensilento =
| esitelty =
| lakkautettu =
| status = Tuuli III [[Suomen ilmailumuseo]]n säilytyksessä
| pääkäyttäjät = [[Suomen ilmavoimat]]
| valmistusvuodet =
| lukumäärä = 1 (Tuuli II)<br />1 (Tuuli III)
| kehityskustannukset =
| yksikköhinta =
| kehitetty mallista =
| muunnelmat =
}}
 
Tuuli I:n prototyyppi tilattiin elokuussa 1942. Konetyypin suunnittelu oli edelleen kesken vuoden 1942 lopulla, mutta siipikaarista ja siiven keskiosasta oli valmiina kuormituskokeissa käytetyt mallit, minkä lisäksi rungon keskiosasta oli saatu valmiiksi luonnollisen kokoinen malli. Kokonainen siipi kuormitettiin onnistuneesti huhtikuussa 1943, minkä jälkeen konetyypin kehitystyö keskeytyi lähes kokonaan. Ilmavoimien esikunta oli saanut saksalaisen [[Bücker Bü 181 Bestmann]] -koulukoneen esitteen, ja oli lähettänyt sen heinäkuussa 1943 VL:lle kehottaen kirjeen saatteessa tehdasta ottamaan vaikutteita Bestmannista kehitteillä olleeseen Tuuli-koulukoneeseen, mutta pidättäytymään peräkkäinistuttavassa ohjaamosijoittelussa. VL:n koelentäjän käskettiin lisäksi samassa saatekirjeessä liittyä johonkin Saksaan lentokoneita toimittavaan komennuskuntaan ja tutustumaan Bestmanniin.<ref name="Raunio235-236"/>
 
VuodenSyyskuussa 1943 syyskuussa lentokonetehdas esitti oppilaan ohjaamon siirtoa eteen koneeseen lisätyn kuomun huonontaman näkyvyyden takia. Polttoainetankit esitettiin myös siirrettäväksi siipeen. Ilmavoimien esikunta hyväksyi ehdotukset lokakuussa 1943. Ilmavoimien komentajan käsky Bestmannin koelentämisestä toteutettiin saman kuun aikana lähettämällä suunnittelija [[Martti Vainio (lentokonesuunnittelija)|Martti Vainio]] ja koelentäjä Pekka Kokko [[Rangsdorf]]iin kolmeksi päiväksi. Kokko pääsi koelentämään Bestmannia ja totesi sen olevan erittäin onnistunut koulukone. Matkan aikana saatiin herätys rinnakkainistuttavan ohjaamon paremmuudesta etenkin kuomullisten koneiden kohdalla.<ref name="Raunio235-236"/>
 
Bestmannin edut ja niiden pohjalta tulleet muutostarpeet tiedostettiin, mutta niitä ei voitu alkaa tehdä Tuuleen VL:n kärsiessä sodanaikaisen hajasijoituksen tuomista hankaluuksista. Konetyyppi määrättiin myös maaliskuussa alempaan kiireellisyysluokkaan, jolloin työt sen parissa keskeytyivät lähes kokonaan. Rauhan tultua ilmavoimien komentaja antoi käskyn Tuulen suunnittelun ja prototyypin valmistamisen jatkamisesta täytetyönä, jotta tehtaan suunnitteluosastolle saatiin työkuormitusta. Konetyyppiä lähdettiin VL:n esityksestä muokkaamaan rinnakkainistuttavaksi lokakuussa 1944, ja erilaisilla siivillä varustetusta jatkokoulutusversiosta luovuttiin. Koneen rakenteisiin päätettiin käyttää mahdollisimman paljon [[muotoviilupuu]]-työmenetelmää ({{k-en|Plastic Wood}}), ja muutosten pohjalta kehittyi uusi Tuuli-konesarjan toinen tyyppi, [[Valmet Tuuli II|Tuuli II]].<ref name="Raunio235-236"/>
=== Tuuli II ===
{{Pääartikkeli|[[Valmet Tuuli II]]}}
[[Tiedosto:Valmet Tuuli wind tunnel model.jpg|thumbpienoiskuva|Valmet Tuuli II:n [[tuulitunneli]]malli.]]
Tuuli II:ta lähdettiin kehittelemään Tuuli I -suunnitelman pohjalta, joka oli tullut merkittävien muutostarpeiden alaiseksi ilmavoimien ja lentokonetehtaan tutustuttua saksalaiseen Bücker Bü 181 Bestmann -koulukoneeseen. Bestmannin rinnakkainistuttava ohjaamo havaittiin paremmaksi etenkin kuomukoneiden kohdalla. Suunnitelmaa oli sodan aikana työstetty [[välirauha]]sta lähtien. Töitä konetyypin parissa jatkettiin jälleen jatkosodan päätyttyä syyskuussa 1944.<ref name="albatros224-226">Heinonen & Valtonen 2010, s. 224–226</ref> Lentokonetehdas yhdistyi valtion eri asetehtaista muodostettuihin [[Valmet|Valtion metallitehtaisiin]] (VMT) lokakuussa 1945. Suuryrityksen nimeksi tuli myöhemmin Valmet.<ref>Raunio 2011, s. 18–19</ref>
 
=== Tuuli III ja peruuntunut Tuuli IV ===
{{Pääartikkeli|[[Valmet Tuuli III]]}}
[[Tiedosto:Tuuli III 1957.jpg|thumbpienoiskuva|Tuuli III vuonna 1957]]
Valmet jatkoi uuden koulukoneen hankinnan ajamista Tuuli II:lle lokakuussa 1951 sattuneen onnettomuuden jälkeen. Yhtiö tarjosi ensimmäisen prototyypin pohjalta paranneltua toista prototyyppiä 7,8 miljoonan [[Suomen markka|markan]] hintaan. Valmet lähestyi ilmavoimien esikuntaa uudelleen tammikuussa 1952 pyytäen alkeiskoulukoneasian eteenpäin viemistä.<ref name="raunio2011s134-139">Raunio 2011, s. 134–139</ref> Esikunta ilmoitti vastauksessaan tehtaalle, että koulukoneen vaatimukset olivat muuttuneet, eikä vanha [[Siemens-Halske Sh 14|Sh 14]] -[[tähtimoottori]] tullut enää kyseeseen, minkä lisäksi koneesta haluttiin kolmipaikkainen kaksipaikkaisen sijasta. Moottoriksi haluttiin tehokkaampi [[rivimoottori]] ja laskutelineen tuli olla sisäänvedettävä. Vaatimuksiin oli saatu vaikutteita ilmeisesti Saab 91B Safirista.<ref name="raunio2011s134-139"/> Koulukoneen hankinta juuttui jälleen vuoden 1952 jälkeen, ja Valmet uhkasi lopulta lopettaa lentokonetoimintonsa maaliskuussa 1954, jollei valtio tilaisi siltä alan töitä. Ilmavoimien esikunta julkaisi kesäkuussa 1954 kuukautta aiemmin [[ilmasotakoulu]]n edustajien kanssa järjestetyssä tilaisuudessa määritetyt koulukoneen vaatimukset.<ref name="raunio2011s134-139"/>
 
Tuuli III:n moottori vaihdettiin koelento-ohjelman kesken, mikä oli melko harvinainen menettely. Tuuli IV -työnimellä tunnettuun kevyempään sarjavalmistusmalliin oli tarkoitus hankkia tehokkaampi 260 hevosvoiman Lycoming-moottori.<ref name="raunio2011s134-139"/>
 
Prototyyppi luovutettiin lokakuussa 1957 ilmavoimien koelentueen käyttöön, ja se kiersi lennostoissa lausunnoilla.<ref name="raunio2011s134-139"/> Tuuli sai positiivista palautetta lennostoissa ja ilmavoimien esikunta ehdotti sen hankintaa korkeasta hinnasta huolimatta. Konetyypin kohtalo oli jo tosin sinetöity, sillä puolustusvoimat oli päättänyt hankkia koulukoneet ulkomailta. Puolustusvoimien komentaja antoi salaisen käskyn vuodentammikuussa 1958 tammikuussa ilmavoimille kokeilla ulkomaisia koulukonetyyppejä.<ref name="raunio2011s134-139"/>
 
Prototyyppi lensi ilmavoimien käytössä vuodenelokuulle 1959 elokuulle, jolloin se vaurioitui pakkolaskussa [[Aitolahti|Aitolahdella]]. Kone poistui tämän jälkeen ilmavoimien käytöstä,<ref name="albatros236-238">Heinonen & Valtonen 2010, s. 236–238</ref> mutta se entisöitiin, ja lensi kunnostettuna vuosina 1983–1989 tunnuksella OH-XTL. Lentokäytön päätyttyä Tuuli III päätyi vuonna 1989 [[Suomen ilmailumuseo]]n varastoon Vantaalle.<ref name="albatros236-238"/>
 
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite| Tekijä = Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu | Nimeke = Albatrossista Pilatukseen | Julkaisija = Keski-Suomen Ilmailumuseo | Julkaisupaikka = Saarijärvi |Vuosi = 2010 | TunnisteIsbn = ISBN 9789529998920}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Raunio, Jukka | Nimeke = Valtion lentokonetehtaan historia – Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933–1944| Vuosi =2007 | Julkaisupaikka =Kuorevesi | Julkaisija = Jukka Raunio| TunnisteIsbn = ISBN 978-951-96866-8-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Raunio, Jukka| Nimeke=Valtion Lentokonetehtaan historia – Osa 3: Vihureita ja vetureita 1945–1965| Julkaisija=Forssan Kirjapaino Oy, Forssa | Vuosi=2011 | Tunniste=ISBNIsbn =978-952-67653-0-3}}
 
=== Viitteet ===