Ero sivun ”Maakeskinen maailmankuva” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Hieman siivousta.
jotaki
Merkkaukset:  virheellinen wikikoodi  Visuaalinen muokkaus
Rivi 1:
[[KuvaTiedosto:Cellarius ptolemaic system c2.jpg|thumb|Ptolemaiolainen maailma.]]
[[Kuva:Ptolemaicsystem-small.png|300px|right|thumb|Planeettojen sisäkkäisiä pallonkuoria esittävä kaaviokuva [[Peter Apian]]in teoksesta ''Cosmographia'' (Antwerpen 1539)]]
'''Maakeskinen maailmankuva''' eli '''geosentrinen maailmankuv'''[[tähti|hdet]]<nowiki/>ä.
'''Maakeskinen maailmankuva''' eli '''geosentrinen maailmankuva''' tai '''ptolemaiolainen maailmankuva''' tarkoittaa käsitystä, jonka mukaan [[Maa]] on maailmankaikkeuden liikkumaton keskipiste, jota [[planeetta|planeetat]], [[tähti|tähdet]], [[Aurinko]] ja [[Kuu]] kiertävät. Tämä käsitys oli vallalla kaikkialla maailmassa, myös läntisessä kristikunnassa ennen [[Kopernikaaninen vallankumous|kopernikaanista vallankumousta]], jolloin sen syrjäytti [[aurinkokeskinen maailmankuva]]. Nykykäsityksen mukaan maailmankaikkeudella ei ole lainkaan tiettyä keskipistettä.
 
== Maakeskinen maailmankuva ==
Rivi 7:
Maakeskinen maailmankuva syntyi todennäköisesti siitä harhavaikutelmasta, että maan kiertäessä akselinsa ympäri muut taivaankappaleet kiertävät säännöllisesti taivaankannen poikki maan näyttäessä pysyvän täysin paikoillaan. Varhaisina aikoina maan liikkumattomuutta pidettiinkin [[naiivi realismi|naiivin realismin]] mukaisesti tulkitun välittömän kokemuksen perusteella itsestään selvänä asiana.<ref name=sfairopoiia>{{kirjaviite | Tekijä = Raimo Lehti | Nimeke = Sfairopoiia | Sivu = 41-43 | Julkaisija = Tähtitieteellinen yhdistys Ursa | Vuosi = 2009 | Tunniste = 978-952-5329-76-6}}</ref>
 
Varhaisimpina aikoina oletettiin myös, että [[litteä maa|Maa on litteä]]. Virheelliset käsitykset Maan muodosta ja liikkumattomuudesta eivät kuitenkaan estäneet [[babylonia]]laisia tähti­tieteilijöitä laatimasta havaintojensa perusteella taivaan ilmiöistä yksityis­kohtaisia taulukoita, joiden perusteella niitä voitiin tyydyttävällä tarkkuudella ennustaakin. Niinpä esimerkiksi kuun [[kuukausi|anomalistinen ja sideerinen jakso]] tunnettiin jo satoja vuosia ennen ajan­laskumme alkua<ref>Sfairopoiia, s. 21-23, 261-265</ref>, samoin ulkoplaneettojen ([[Mars]]in, [[Jupiter]]in ja [[Saturnus|Saturnuksen]]) kierto­ajat<ref>Sfairiopoiia, s. 26-32</ref>, ja muun muassa planeettojen [[konjunktio (tähtitiede)|konjunktiot]], [[oppositio (tähtitiede)|oppositiot]] sekälasku [[heliakinen nousu|heliakiset nousut ja laskut]] pystyttiin ennustamaan.<ref>Sfairopoiia, s. 26-27</ref>
 
Sen jälkeen kun [[maapallo|Maan pallon­muotoisuus]] tuli [[Antiikin Kreikka|Antiikin Kreikassa]] hyväksytyksi, maa­keskisen maailman­kuvan perus­oletukset voitiin muotoilla seuraavasti:<ref>Sfairopoiia, s. 41</ref>