Wikipedia

Ero sivun ”Suomen rataverkon historia” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Korjataan lähteet selkeämmiksi
lähteitä
Rivi 29:
Helsingin-Hämeenlinnan rataosan jatke [[Toijala]]n kautta [[Tampere]]elle sekä haararata Toijalasta [[Turku]]un avattiin liikenteelle [[22. kesäkuuta]] [[1876]].<ref name=statistics /><ref name="Suomen kulttuurihistoria 4, s. 173">Suolahti,Voionmaa,Suomen kulttuurihistoria 4, s. 173</ref> Näin maan kolme suurinta kaupunkia oli yhdistetty. Vuonna [[1883]] seurasi yhteys [[Tampere]]elta [[Haapamäki|Haapamäen]] kautta [[Seinäjoki|Seinäjoelle]] ja [[Vaasa]]an<ref name=ensyklopedia /><ref name=rataosat /> ja [[1886]] myös [[Oulu]] oli liitetty Seinäjoelle.<ref name=ensyklopedia /><ref name=rataosat />. Vuonna [[1909]] rautatiet veivät vihdoin myös [[Lappi|Lapin]] pääkaupunkiin [[Rovaniemi|Rovaniemelle]].<ref name=rataosat /><ref>Toimituskunta: Suolahti, Gunnar ym.,Suomen kulttuurihistoria 4, s. 174</ref> Sen jälkeen uusien ratojen rakentaminen väheni pitkäksi aikaa, eivätkä sodat parantaneet tilannetta. Koska tärkein [[Joensuu]]hun kulkenut, [[Viipuri]]sta alkanut rata joutui rauhansopimuksessa 1944 suurimmalta osaltaan Neuvostoliitolle, rakennettiin sitä korvaamaan vuonna 1966 yhteys [[Parikkala]]sta [[Onkamon seisake|Onkamo]]lle.<ref name=ensyklopedia /><ref name=rataosat /> Seuraavalla vuosikymmenellä saatiin vihdoin rakennettua lisää rataa, esimerkiksi oikorata [[Tampere|Tampere–]]Lielahti–[[Parkano|Parkano–]][[Seinäjoki]], joka lyhensi Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen välistä matka-aikaa selvästi.
 
[[1965]] alkoi laaja [[rautateiden sähköistys|sähköistysprojekti]]. Myöhäisen aloituksen etuna oli, että [[Suomen rautateiden sähköistysjärjestelmä|voitiin käyttää uusinta tekniikkaa]] eli 25&nbsp;kV ja 50&nbsp;Hz, joka on vielä nykyäänkin paras tekniikka. Sähköistämisen etuna on pienempi energiankulutus ja saasteettomuus. Sähköistys aloitettiin [[Helsinki|Helsingistä]] [[Kirkkonummi|Kirkkonummelle]] vievällä rataosuudella. Aikataulumukainen sähköjunaliikenne Kirkkonummelle alkoi [[26. tammikuuta]] [[1969]].<ref>{{Verkkoviite |Nimeke=Sähköjuna tulee Suomeen |Julkaisija=YLE uutiset / [[Elävä arkisto]] |Tekijä=Paavo Rytsä |Ajankohta=lähetetty 26.1.1969 |Osoite=http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/sahkojuna_tulee_suomeen_20744.html }}</ref> Monet reitit saatiin sähköistettyä vasta [[1990-luku|1990-luvulla]], kuten [[Tampere|Tampere–]][[Jyväskylä]]{{lähde}} vuonna 1994{{lähde}}<ref>Seppo Zetterberg, Yhteisellä matkalla Vr 150 vuotta, s. 324</ref> ja [[Helsinki|Helsinki–]][[Turku]] vuonna 1995.{{lähde}} Sähköistys rataosalle Oulu–[[Rovaniemi]] valmistui muutaman vuoden rakentamisen jälkeen joulukuussa [[2004]]<ref>{{Verkkoviite |Nimeke=Rautateiden sähköistys valmistumassa Oulun ja Rovaniemen välillä – Jännite kytketään ratajohtoon torstaina 30.9 |Osoite=http://www.rhk.fi/?x31161=42513 |Julkaisija=Ratahallintokeskus }}</ref> ja rataosuuksille Oulu–[[Iisalmi]]/[[Vartius]] vuonna [[2006]].{{lähde}}
 
=== Etelä-Suomi ===
Rivi 104:
 
== Kirjallisuutta ==
*Seppo Zetterberg, Yhteisellä matkalla Vr 150 vuotta, Wsoy, 2011, ISBN 978-951-0-34742-3
 
*Schivelbusch, Wolfgang: ''Junamatkan historia'', Vastapaino, 1996, ISBN 951-768-010-4
*Lindeqvist, K. O.: ''Suomen historia'', WSOY, Porvoo, 1906
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_rataverkon_historia”