Ero sivun ”Halti” versioiden välillä

Haltin alue on ollut saamelaisille [[Saamelainen muinaisusko|pyhää seutua]] ja sen alueella on ollut useita seitoja. Taustalla on ollut alueen luonnonolosuhteet ja [[Saamelaiset|tunturisaamelaisille]] keskeinen sijainti. Haltin tuntumasta saavat alkunsa monet Käsivarren alueen vesistöistä. Pienistä puroista kasvaa vähitellen välijärvien kautta pikkujokia (''johka''), jotka muuttuvat vähitellen suuriksi valtavirroiksi (''eno''). Näistä tärkein ja tunnetuin esimerkki on pitkä vesireitti Haltilta [[Pohjanlahti|Pohjanlahteen]]: Háldijávri – Govdajohka – [[Pihtsusjärvi|Pitsusjärvi]] – Bihčosjohka – Vuomakasjärvi (Vuopmegašjávri) – Vuomakasjoki (Vuopmegašjohka) – Meekonjärvi – Skádjajávri – Jogašjávri – [[Porojärvi]] – Poroeno – [[Lätäseno]] – [[Muonionjoki]] – [[Tornionjoki]] ja lopulta [[Perämeri]] (Pohjanlahti). Vesistöt taas ovat olleet aiemmin tärkeä kulkureitti ja elämänlähde kalasaaliiden muodossa. Vesistöjen lisäksi Haltin alueella on ollut laajan tunturialueen parhaat jäkälämaat. Tämä taas on ollut [[Poronhoito|poronhoidosta]] elinkeinonsa saaneille tunturisaamelaisille merkittävä seikka. Lisäksi Haltin kautta on kulkenut vanha jutamisreitti (vaellusreitti) eteläisten metsäalueiden ja [[Pohjoinen jäämeri|Jäämeren]] rannikon ([[Ruija]]n) välillä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Paulaharju, Samuli | Nimeke =Lapin muisteluksia | Vuosi = 1922| Sivu =166 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =kustannusosakeyhtiö Kirja | Tunniste = }}</ref>.