Ero sivun ”Röntgendiffraktio” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
alkuun |
p mokia |
||
Rivi 2:
'''Röntgendiffraktio''' (lyhenne '''XRD''', {{k-en|x-ray diffraction}}) on materiaalitutkimuksen menetelmä, jolla saadaan tietoa [[kide|kiteisten]] aineiden [[atomi]]tason järjestyksestä. Menetelmä perustuu [[röntgensäteily]]n [[diffraktio]]on tutkittavasta aineesta.
Yleensä röntgendiffraktiolla tarkoitetaan niin sanottua ''
==Röntgensäteilyn vuorovaikutus aineen kanssa==
Rivi 8:
Röntgensäteily läpäisee helposti keveitä alkuaineita sisältäviä materiaaleja. Siksi sitä käytetäänkin paljon lääketieteessä, missä läpivalaisu röntgenlaitteella paljastaa murtumakohdat luissa johtuen kudoksen ja luiden erilaisesta [[absorptio (sähkömagneettinen säteily)|absorptiosta]]. Röntgendiffraktio ei kuitenkaan perustu alkuaineiden erilaisiin absorptiokertoimiin vaan niiden kykyyn sirottaa röntgensäteilyä. [[Atomin sirontatekijä|Atomien sirontatekijät]] ''f'' kertovat, miten atomit sirottavat säteilyä. Koska röntgensäteet vuorovaikuttavat lähinnä vain atomien [[elektroni]]en kanssa, sirontatekijöiden suuruus riippuu lineaarisesti alkuaineen elektronien määrästä eli järjestysluvusta ''Z''. Näin ollen röntgensäteilyä siroaa enemmän raskaista alkuaineista kuin keveistä. Toisin on esimerkiksi [[neutronidiffraktio]]ssa, missä vastaavaa lineaarista riippuvuutta ei ole.
[[Diffraktio]]ilmiössä röntgensäteen sironta tapahtuu [[koherentti säteily|koherentisti]] koko kiteestä eikä säteilyn [[energia]] muutu sironnassa. Röntgensäteet vuorovaikuttavat elektronien kanssa kuitenkin myös muilla tavoin. Näitä vuorovaikutusprosesseja ovat
==Historia==
Rivi 20:
===Millerin indeksit===
Röntgendiffraktiossa [[diffraktio]]maksimit, joita kutsutaan heijastuksiksi, numeroidaan
===Braggin laki===
|