Wikipedia

Ero sivun ”Kemiallinen ase” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
97 192 muokkausta
Lisäsin tiedot Edmonds and Wynne -lähteestä, jota alkuperäinen kirjoittaja (LMarianne) ei ollut lisännyt vaan kopioinut sen ja muutkin lähteet sellaisenaan en.wikistä
Rivi 3:
[[Kuva:Englische Gasbomben.jpg|thumb|250px|Englantilainen kaasupommi [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisestä maailmansodasta]], 1915.]]
[[Kuva:Soviet chemical weapons canisters from a stockpile in Albania.jpg|thumb|250px|Tynnyreihin varastoituja neuvostoliittolaisia kemiallisia aseita [[Albania]]ssa.]]
 
[[Kuva:Chemical agent protection.jpg|thumb|250px|Ruotsin armeijan sotilaalla on kemialliselta aseelta suojaava suojanaamari ja suojapuku.]]
'''Kemiallinen ase''' on elollisia olentoja vammauttava, vaurioittava tai tappava [[kemikaali]]. Kemiallisiksi aseiksi lasketaan myös aineet, jotka aiheuttavat eliöissä tilapäistä toimintakyvyttömyyttä.{{Lähde}}
 
Sotilaallisesti kemialliset aseet on perinteisesti jaettu kolmeen ryhmään: taistelukaasut, savut ja sytytysaineet. Taistelukaasuilla on tarkoitettu aseita, joiden vaikutus perustuu niiden myrkyllisyyteen. Taistelukaasuista vain osa on normaalilämpötilassa kaasuja. Savujen, lukuun ottamatta kaasuihin luettavia myrkkysavuja, vaikutus perustuu niiden kykyyn haitata näkyvyyttä. Sytytysaineilla pyritään synnyttämään tulipaloja tai kuumuus, joka eliminoi vastarinnan.{{Lähde}}
 
[[Yhdistyneet kansakunnat]] on määritellyt kemialliset aseet [[joukkotuhoase]]iksi, joiden käyttöä pyritään rajoittamaan kansainvälisillä sopimuksilla. Kemiallisten aseiden valmistuksen, käytön ja tuhoamisen valvomiseksi on perustettu kansainvälinen organisaatio [[OPCW]], jonka päämaja ja toiminnot ovat Alankomaiden Haagissa ([http://www.opcw.nl OPCW:n kotisivut]).{{Lähde}}
 
== Historia ==
Kemiallisten aseiden historia juontaa pitkälle, aina ensimmäisiin tahallaan levitettyihin – esimerkiksi juomaveden – myrkytyksiin. Kuitenkin nykyaikaisenNykyaikaisen kemiallisen sodankäynnin voidaan katsoa alkaneen [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisestä maailmansodasta]], jossa niiden käyttö oli laajamittaista. Kaasuaseet oli kielletty [[Haagin sopimus|Haagin sopimuksella]] 1899.{{Lähde}}
 
=== Ensimmäinen maailmansota ===
Ensimmäisessä maailmansodassa kehiteltiin aluksi [[kyynelkaasu]]n tapaista kaasua. Myöhemmin kehitettiin ja otettiin käyttöön yhä vaarallisempia kaasuja. Alussa kaasua vapautettiin lieriöistä, jotka avattiin hyökkäyshetkellä. Tämä menetelmä oli epävarma, sillä tuuli saattoi kuljettaa kaasun väärään suuntaan. Näin kävi esimerkiksi englantilaisten ensimmäisillä kokeiluilla kaasuhyökkäysten parissa [[Loosin taistelu]]ssa 25. syyskuuta 1915, kun sylintereistä vapautettu kloori levisikin myös omien joukkojen päälle.<ref name="heller84">{{CiteVerkkoviite web| Tekijä =Charles E. Heller | Ajankohta =Syyskuu 1984 | Osoite = http://usacac.army.mil/cac2/cgsc/carl/resources/csi/Heller/HELLER.asp | Nimeke = Chemical Warfare in World War I: The American Experience, 1917–1918 | Julkaisija = Combat Studies Institute | Viitattu =2012-01-10 | Kieli = {{en}} }}</ref> Myöhemmin kaasuja alettiinkin levittää tykistön ampumilla kranaateilla.{{Lähde}}
| last=Heller | first=Charles E. | month=September | year=1984
| url=http://usacac.army.mil/cac2/cgsc/carl/resources/csi/Heller/HELLER.asp
| title=Chemical Warfare in World War I: The American Experience, 1917-1918
| publisher=Combat Studies Institute
| accessdate=2012-01-10 }}</ref> Myöhemmin kaasuja alettiinkin levittää tykistön ampumilla kranaateilla.
 
Ensimmäisen laajamittaisen kaasuhyökkäyksen tekivät [[Saksan keisarikunta|saksalaiset]] 22. huhtikuuta 1915.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Laati, Iisakki (toim.)| Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu = 74 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> He vapauttivat 168 tonnia kloorikaasua [[ympärysvallat|ympärysvaltojen]] joukkoja vastaan.<ref name="WWI Y2">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Battles: The Second Battle of Ypres, 1915| Osoite = http://www.firstworldwar.com/battles/ypres2.htm| Selite = | Ajankohta = | Julkaisija =First World War.com | Viitattu = 5. lokakuuta 10.2007 | Kieli = {{en}} }}</ref> Kaasun vaikutus ulottui noin 6,4 kilometrin säteelle, altistaen 10&nbsp;000 sotilasta kaasulle, joista puolet kuoli [[asfyksia]]an kymmenessä minuutissa.<ref name="WWI Y2"/> Saksalaisjoukot olivat yllättyneitä kaasun tehokkuudesta.<ref name="WWI Y2"/>
 
Sodan molemmat osapuolet omaksuivat kemialliset aseet ja käyttö laajeni länsirintamalla. Samalla kehitettiin myös vastatoimia kaasuhyökkäysten varalle. Ensimmäisenä ymmärrettiin, että sotilaat jotka lähtivät kaasupilviä karkuun saivat pahempia vaurioita kuin ne jotka eivät liikkuneet. Samoin sotilaat, jotka makasivat maassa, kärsivät eniten kaasun ollessa tiheimmillään juuri maan pinnan läheisyydessä.<ref>Edmonds and Wynne (1927): pps. 177-8177–178.</ref> Saksalaisten käyttämä kloori oli myös helposti tunnistettavissa vihreän värinsä ja pistävän hajunsa takia, mikä vähensi sen tehokkuutta. Kloori on lisäksi vesiliukoista, joten pian sotilaat alkoivatkin suojata kasvonsa kastellulla kankaalla, mikä auttoikin kohtuullisesti kloorikaasuhyökkäyksissä.<ref name=ew217>Edmonds and Wynne (1927): ps. 217.</ref> Myöhemmin otettiin kummallakin puolellakäyttöön myös [[kaasunaamari]] otettiin käyttöön kummallakin puolella.{{Lähde}}
 
Ensimmäisen maailmansodan tuloksena kehitettiin [[fosgeeni]], [[sinappikaasu]], [[kloropikriini]] ja [[sinihappo|syanidikaasu]]. Ranska käytti ensimmäisenä fosgeenia vuonna 1915.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Mary Jo Nye | Vuosi =1999 | Sivut =193 | Nimeke = Before big science: the pursuit of modern chemistry and physics, 1800–1940 | Julkaisija = Harvard University Press | isbn=0-674-06382-1 | Kieli = {{en}} }}</ref> Tämä kaasu oli klooria vaikeampi havaita, sillä se oli väritöntä ja hajultaan neutraalimpaa, mikä teki siitä tehokkaamman taistelukaasun. Samalla se oli klooria tappavampi, vaikka aika altistuksesta ensioireisiin saattoikin olla yli 24 tuntia.<ref>{{Verkkoviite | Ajankohta = 22.2.2006 | Osoite = http://www.bt.cdc.gov/agent/phosgene/basics/facts.asp | Nimeke = Facts About Phosgene | Julkaisija = CDC | Viitattu =2008-05-23 | Kieli = {{en}} }}</ref> Sinappikaasu taas oli saksalaisten vuonna 1917 kehittämä kaasu, joka ei välttämättä ollut kaikista kaasuista tappavin, mutta sai pahan maineensa muun muassa pitkän vaikutusaikansa johdosta. Ilmaa painavampi sinappikaasu kun saattoi pysyä maassa jopa viikkoja tai kuukausia sääoloista riippuen.<ref>{{Verkkoviite | Ajankohta = 22 February 2006 | url =http://www.bt.cdc.gov/agent/sulfurmustard/basics/facts.asp | Nimeke = Facts About Sulfur Mustard | Julkaisija=Centers for Disease Control and Prevention | Viitattu = 2006-08-10 | Kieli = {{en}} }}</ref> Altistuneilla myös kivuliaat oireet – esimerkiksi ihorakkulat, näkövauriot, oksentelu, sisäinen ja ulkoinen verenvuoto – kestivät pitkään. Samoin kuolettavasti sinappikaasulle altistuneet saattoivat kärsiä jopa neljästä viiteen viikkoa ennen kuolemaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Sidell, F. R.; Urbanetti, J. S.; Smith, W. J.; Hurst, C. G. | Selite = toim. Sidell, F. R.; Takafuji, E. T.; Franz, D. R. | Vuosi =1997 | Luku =Chapter 7. Vesicants | Nimeke = Medical Aspects of Chemical and Biological Warfare | Julkaisija = Office of The Surgeon General, Department of the Army, United States of America | www = http://www.globalsecurity.org/wmd/library/report/1997/cwbw/ | Viitattu =2007-08-08 |isbn=9997320913 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Ensimmäisen maailmansodan tuloksena kehitettiin [[fosgeeni]], [[sinappikaasu]], [[kloropikriini]] ja [[sinihappo|syanidikaasu]]. Ranska käytti ensimmäisenä fosgeenia vuonna 1915.<ref>{{Cite book
| first=Mary Jo | last=Nye | year=1999 | page=193
| title=Before big science: the pursuit of modern chemistry and physics, 1800-1940 | publisher=Harvard University Press
| isbn=0-674-06382-1 }}</ref> Tämä kaasu oli klooria vaikeampi havaita, sillä se oli väritöntä ja hajultaan neutraalimpaa, mikä teki siitä tehokkaamman taistelukaasun. Samalla se oli klooria tappavampi, vaikka aika altistuksesta ensioireisiin saattoikin olla yli 24 tuntia.<ref>{{Cite web
| author=Staff | date=22 February 2006
| url=http://www.bt.cdc.gov/agent/phosgene/basics/facts.asp
| title=Facts About Phosgene
| publisher=CDC | accessdate=2008-05-23 }}</ref> Sinappikaasu taas oli saksalaisten vuonna 1917 kehittämä kaasu, joka ei välttämättä ollut kaikista kaasuista tappavin, mutta sai pahan maineensa muun muassa pitkän vaikutusaikansa johdosta. Ilmaa painavampi sinappikaasu kun saattoi pysyä maassa jopa viikkoja tai kuukausia sääoloista riippuen.<ref>{{Cite web
| author=Staff | date =22 February 2006
| url =http://www.bt.cdc.gov/agent/sulfurmustard/basics/facts.asp
| title =Facts About Sulfur Mustard
| publisher =Centers for Disease Control and Prevention
| accessdate = 2006-08-10 }}</ref> Altistuneilla myös kivuliaat oireet – esim. ihorakkulat, näkövauriot, oksentelu, sisäinen ja ulkoinen verenvuoto – kestivät pitkään. Samoin kuolettavasti sinappikaasulle altistuneet saattoivat kärsiä jopa neljästä viiteen viikkoa ennen kuolemaa.<ref>{{Cite book
| author=Sidell, F. R.; Urbanetti, J. S.; Smith, W. J.; Hurst, C. G.
| editor=Sidell, F. R.; Takafuji, E. T.; Franz, D. R.
| year=1997 | chapter=Chapter 7. Vesicants
| title=Medical Aspects of Chemical and Biological Warfare
| publisher=Office of The Surgeon General, Department of the Army, United States of America
| url=http://www.globalsecurity.org/wmd/library/report/1997/cwbw/
| accessdate=2007-08-08 |isbn=9997320913|oclc=489185423|lccn=97022242}}</ref>
 
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen laadittiin Geneven (1925) sopimus biologisista ja kemiallisista aseista.<ref name="FL">[http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1975/19750015 Finlex 15/1975: Asetus bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämiseksi ja niiden hävittämiseksi tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta] Finlex 15/1975</ref>
 
=== Toinen maailmansota ===
Ensimmäinen hermokaasu, [[tabuuni]], kehitettiin vuonna 1936, [[sariini]] 1938 ja [[somaani]] 1944.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] [[liittoutuneet|voittajavaltiot]] jatkoivat, sopimuksista huolimatta hermokaasujen kehittelyä [[natsi-Saksa|Saksan]] tietojen pohjalta ja vuonna 1952 [[Yhdistynyt kuningaskunta|Iso-Britannia]] kehitti [[VX|VX-kaasun]], joka on tähänastisten tietojen mukaan tappavin hermokaasu.{{Lähde}}
 
Kansainvälisellä [[Pariisin sopimus|Pariisin sopimuksella]] (1993) sovittiin taistelukaasujen kehittämisen, valmistuksen, käytön ja varastoinnin kieltämisestä sekä niiden hävittämisestä.<ref name="SL">[http://www.saunalahti.fi/~onissine/sivu.html Oscar Nissinen, Oliver Nilsson ja Miska Räikkönen]</ref><ref name="FLHE">[http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1994/19940247 Finlex HE 247/1994: Hallituksen esitys Eduskunnalle kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä laiksi rikoslain muuttamisesta,] Finlex HE 247/1994</ref> Sopimuksen allekirjoitti 164 maata ja sen on ratifioinut 75 maata. Ratifioinnin jättivät tekemättä [[Iran]], [[Kiina]] ja [[Venäjä]]. Allekirjoittajamaat sopivat täyttävänsä sopimuksen ehdot vuoteen 2007 mennessä. Sopimuksen ulkopuolelle jättäytyivät muun muassa [[Libya]] ja [[Irak]].<ref name="SL" />
 
=== Kylmä sota ===
[[Kylmä sota|Kylmän sodan]] seurauksena [[Neuvostoliitto]] kehitti VX-kaasulle vastineen, [[V-kaasu|V-kaasun]].{{Lähde}}
 
==Kemiallisten aseiden käyttö==
{{Lähteetön}}
*[[Ensimmäinen maailmansota]] 1914-19181914–1918
*[[Ulkovaltojen interventio Venäjän sisällissodassa|Venäjän sisällissota]] 1918 (käyttäjänä [[Yhdistynyt kuningaskunta|Iso-Britannia]])
*[[Irak]] 1920 (käyttäjänä Iso-Britannia)
Rivi 73 ⟶ 49:
 
== Luokittelu ==
{{Lähteetön}}
=== Pysyvyyden mukaan ===
*Ilmakaasut
Rivi 118 ⟶ 95:
 
== Lähteet ==
* Edmonds, J. E.; Wynne, G. C. (1995) [1927]. Military Operations France and Belgium, 1915: Winter 1914–15 Battle of Neuve Chapelle: Battles of Ypres. History of the Great War Based on Official Documents by Direction of the Historical Section of the Committee of Imperial Defence. I (Imperial War Museum and Battery Press repr. ed.). London: Macmillan. ISBN 978-0-89839-218-0.
{{viitteet}}▼
 
===Viitteet===
▲{{viitteet|sarakkeet}}
 
== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat-rivi|Chemical warfare}}
* [http://www.tiedetuubi.fi/ihmiset/tanaan-taistelukaasujen-ikava-merkkipaiva-5000-kuoli-10-minuutissa Tänään on taistelukaasujen ikävä merkkipäivä: 50005&nbsp;000 kuoli 10 minuutissa] -, tiedetuubi.fi
*Tuomas Burke, [http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/102417/SM%20800.pdf?sequence=2 Tuomas Burke, Kemialliset taisteluaineet: Ominaisuudet, tunnistus, suoja ja välineet,] Propro Gradugradu -tutkimustutkielma, Maanpuolustuskorkeakoulu, huhtikuu 2014] (pdf)
 
{{Metatieto}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kemiallinen_ase”