Ero sivun ”Venäjän liittokokous” versioiden välillä

31 merkkiä poistettu ,  10 kuukautta sitten
p
kh, ref-trim
p
p (kh, ref-trim)
'''Liittokokous''' ({{k-ru|Федеральное собрание|Federalnoje sobranije}}) on [[Venäjä]]n kaksikamarinen [[parlamentti]].
 
Liittokokouksen ylähuone on ''liittoneuvosto'' ({{k-ru|Совет федерации|Sovet federatsii}}), jossa ovat edustettuna [[Venäjän aluejako|Venäjän subjektit]] eli 22 tasavaltaa, kahdeksan aluepiiriä, 47 aluetta, kolme liittokaupunkia, kuusi autonomista piirikuntaa ja yksi autonominen alue. Jokainen subjekti lähettää kaksi senaattoria 170 paikkaa omaavaan-paikkaiseen liittoneuvostoon.
 
Liittokokouksen alahuone on ''[[valtioduuma]]'' ({{k-ru|Государственная дума|Gosudarstvennaja duma}}), lyhyemmin '''duuma''' (venäläisissä tiedotusvälineissä {{k-ru|Госду́ма|Gosduma}}), jossa on 450 edustajaa, jotka valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Edustajan pitää olla Venäjän kansalainen ja vähintään 21-vuotias.
=== Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma (1906–1917) ===
{{Pääartikkeli|[[Venäjän keisarikunnan valtakunnanduuma]]}}
[[Verisunnuntai]] ja vuoden 1905 [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|muut levottomuudet]] aiheuttivat kaaosta ympäri Venäjän keisarikunnan, ja vallassa pysyäkseen tsaari [[Nikolai II]]:n oli annettava pääministeri [[Sergei Witte]]n luonnostelema [[lokakuun manifesti]], joka antoi oikeuden [[sananvapaus|sananvapauteen]] ja jolla duuman valtuuksia laajennettiin. Tätä aikaisemmin oli duuman perustamisesta mainittu elokuussa 1905 hallitsijan manifestilla, mikä ei ollut riittänyt patoamaan tyytymättömyyttä [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän-Japanin sodan]] tappioon ja muihin Venäjän pääasiassa autoritäärisestä pysähtyneisyydestä johtuneisiin vastoinkäymisiin.
 
Käytännössä tämä merkitsi periaatteessa siirtymistä itsevallasta [[perustuslaillinen monarkia|perustuslailliseen monarkiaan]]. Vaikka muutos jäikin vain periaatteelliseksi, levottomuuksia 1905 on kutsuttu niin neuvostoaikana kuin myös sen jälkeisellä Venäjällä [[Venäjän vuoden 1905 vallankumous|vuoden 1905 vallankumoukseksi]].
 
Joulukuussa 1905 julkaistiin vaalilaki. Sen mukaan äänestäjät jaettiin maanomistajiin, kaupunkilaisiin, talonpoikiin ja työläisiin. Viimeksi mainituista äänioikeus oli niillä, joiden työnantajan yrityksessä oli vähintään 50 työntekijää. Erona yleiseen äänioikeuteen tällä säännöksellä äänioikeuden ulkopuolelle jäi 2 000 000{{luku|2000000}} työläismiestä. Äänioikeutta ei myöskään ollut naisilla, alle 25-vuotiailla, asepalveluksessa olevilla eikä suurella joukolla kansallisia vähemmistöjä. Äänioikeus ei ollut yleinen, mutta ei myöskään äänestäjäryhmissä yhtäläinen. Maanomistajan valitsemiseen tarvittiin 20002 000, kaupunkilaisen 40004 000, talonpojan 30  000 ja työläisen 90  000 ääntä äänestäjäluokkansa sisällä. Valtioduuman edustajamäärä vaihteli 480:stä 520:een.
 
Nikolai II halusi kuitenkin säilyttää itsevaltaisen hallintotavan rajoittamalla duumalle julistettuja oikeuksia. Juuri ennen duuman perustamista toukokuussa 1906 hän laati lait, jotka olivat Lokakuun manifestin vastaisia. Laeissa määrättiin, että duuma ei voi valita tsaarin ministereitä ja että nämä eivät ole vastuussa duumalle. Huhtikuussa 1906 säädettiin perustuslait, joita duuma ei voinut muuttaa kuin hallitsijan itsensä aloitteesta. Hallitsijan [[veto-oikeus]] oli rajoittamaton ja koko toimeenpanovalta kuului hänen alaisuuteensa. Hallitsija nimitti ministerit, säilytti oikeuden julistaa sota ja solmia rauha, hänellä oli oikeus rajoittamatta julkistaajulistaa jollekin alueelle poikkeus- tai sotatila. Perustuslakien 87. pykälän mukaan duuman istuntokausien välillä hallitsija saattoi antaa omissa nimissään lakeja. Kolmatta duumaa lukuun ottamatta duuma työskenteli vain muutamia kuukausia. Näin ollen todellinen valta säilyi tsaarilla eikä siirtynyt duumalle. Tsaarilla oli myös oikeus hajottaa duuma milloin tahansa ja julistaa uudet vaalit.
 
Valtakunnanduuma muodosti keisarikunnan aikana parlamentin alahuoneen. Ylähuoneena toimi [[Venäjän valtakunnanneuvosto|valtakunnanneuvosto]], jonka jäsenistä puolet olivatoli tsaarin nimittämiä ja puolet erilaisten korporaatioiden keskuudestaan valitsemia. Lakien oli tultava hyväksytyiksi molemmissa kamareissa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Alfred von Hedenström | Nimeke = Venäjän historia 1878–1918| Vuosi = 1922| Luku = 11. Tsaari ja duuma 1906–1907, 12. Taantumus 1907–1914| Sivu = 228-272228–272| Selite = suom. V. Malinen| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 7.8.2014 | Kieli = }}</ref>
 
=== Venäjän federaation duuma (vuodesta 1993) ===
6 961

muokkausta