Ero sivun ”Itävaltalainen taloustiede” versioiden välillä

'''Itävaltalainen suhdannevaihteluteoria''' ([[Englannin kieli|eng]]. ''Austrian Business Cycle Theory'', ABCT) tai [[Itävaltalaisen koulukunnan suhdannevaihteluteoria|sykliteoria]] yrittää selittää suhdannevaihteluita heterodoksisen itävaltalaisen koulukunnan ideajoukon avulla. Teoria pitää suhdannevaihteluita pankkien liian löysän luotonannon vääjäämättömänä seurauksena ja [[Keskuspankki|keskuspankkien]] tehottomien tai epätavanomaisten [[rahapolitiikka|rahapoliittisten toimien]] pahentamana, minkä seurauksena korkoaste pysyy liiankeinotekoisen matalana liian kauan, johtaen liialliseen luotonluontiin, ylivelkaantumiseen, spekulatiivisiin [[Talouden hintakupla|talouskupliin]] ja vähentyneeseenheikentyneeseen säästämisasteeseen. {{lähde}}

PuolestapuhujatSykliteorian uskovat,puolestapuhujien ettämukaan pitkittynyt matalien korkoasteiden ja liiallisen luotonluonnin ajanjakso johtaa epävakaaseenväistämättä talouden vääristymiin sekä epätasapainoon säästämisen ja investoimiseninvestointien välillä. TeorianItävaltalaisen taloustieteen sykliteorian mukaan [[suhdannevaihtelu|suhdannevaihtelut]] alkaasaavat seuraavallaalkunsa tavalla:siitä, Matalillaettä keinotekoisen matalilla korkoasteilla on taipumustaipumuksena stimuloida lainan ottamistapankkijärjestelmän pankkijärjestelmästäluotonlaajennusta. Tämä luotonluottomäärän laajentuminenlisääntyminen puolestaan aiheuttaa rahan tarjonnan laajentumisen, rahan luonnin prosessinluonnilla [[vähimmäisvarantojärjestelmä|vähimmäisvarantojärjestelmässä avulla]]. Esitetään, että tämä johtaa kestämättömään luottoperäiseen boomiin, jonka aikana keinotekoisesti stimuloitu lainan ottaminen pyrkiijohtaa väheneviin investointimahdollisuuksiin. Vaikkain{{kenen mukaan}} Vaikkakin kiistelty, puolestapuhujat ovat sitä mieltä, että luottoperäinen boomi johtaa laajalle levinneisiin huonoihintuottamattomiin investointeihin. TeoriassaSykliteoriassa kestämättömän velkaelvytyksen oikaisu tai "luottorusentuminen" – yleisemmin kutsuttu "taantumaksi" tai "romahdukseksi" – tapahtuu, kun eksponentiaalinenalati luotonkasvavaa luontialuotonlaajennusta ei voidavoidakaan enää syystä tai toisesta pitää yllä. Silloin rahan tarjonta yhtäkkiä ja terävästi kutistuu markkinoiden lopulta "puhdistuessa", aiheuttaen resurssien uudelleen allokoitumisen takaisin tehokkaampiin ja tuottavampiin käyttökohteisiin.{{Kenen mukaanLähde}}

Nämä vallitsevat vaurioittavat ja häiritsevät vaikutukset annettuna, joita itävältalaiset ajattelijat uskovat aiheuttaneen, uskovat olevan epävakaata ja kestämätöntä kasvua luotteperäisessäluottoperäisessä rahassa, monet puolestapuhujat (kuten mm. [[Murray Rothbard]]) puhuupuhuvat joko pankkijärjestelmän raskaan sääntelyn tai useammin [[vapaa pankkitoiminta|vapaan pankkitoiminnan]] puolesta. {{selvennä}} Itävaltalaisen suhdannevaihtelutaloustieteen teoriansuhdannevaihteluteorian pääpuolestapuhujatpääpuolestapuhujia historiallisesti katsottuna olivat mm. [[Ludwig von Mises]] ja [[Friedrich von Hayek|Friedrich Hayek]]. Hayek voittivoittikin Nobelin talouspalkinnon vuonna 1974 (jakaen sen Gunnar Myrdalin kanssa) osaksi työstään tämän teorian parissa.

Koska uudelta luottoperäiseltä rahalta vie erittäin vähän aikaa suodattua alkuperäisiltä lainan ottajilta lainaksi otettujen varojen (erilaiset tuotannontekijät) saajille, mikseivät sitten kaikki boomit pääty nopeasti? Itävaltalaiset väittävät,{{kenen ettämukaan}} Itävaltalaisten näkemysten mukaan jatkuvasti laajentuvatlaajentuva pankkiluottopankkiluototus voisaattaa pitää lainan ottajia yhden askeleen kuluttajan rangaistuksen ([[Englannin kieli|eng]]. "retribution") edelläpäässä, ([[keskuspankki|keskuspankin]] tarjoamien perättäisten matalampien korkoasteinkorkoasteiden avulla). TeoriassaKäytännössä tämä ainoastaan siirtää tuonnemmaksi "havahtumisen päivää" ja lykkää kestämättömästi pullistettujenpullistuneiden varallisuuserähintojen romahdusta. SeTilannetta voidaan myös väliaikaisesti panna poislieventää [[deflaatio|hintadeflaatiolla]] tai ulkosyntyisillä tapahtumilla, kuten sitenesimerkiksi sillä, että markkinoiden osanottajat ja pankit hankkivat "halvalla" tai vapailla markkinoilla kaupattavia resursseja rahoittamalla lainanottoa (kuten maan hankkimista paikallishallinnolta, tai äärimmäisissä tapauksissa ulkomaisen maan hankinnalla sodan avulla).{{Selvennä}}