Ero sivun ”Hansaliitto” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
siirsin lähdeosastosta pois kirjat, jokta on lisätty 25.6.2011 ilman että olisi lisätty tietoa, eivät siis ole lähteinä käytettyjä, |
kh unohtui |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Haupthandelsroute Hanse.png|pienoiskuva|Hansaliiton pääkauppareitit.]]
'''Hansaliitto''' ([[Alasaksa|muinaisalasaksan]] sanasta ''hansa'' ’ryhmä, joukko’) – myös ''dudische Hanse'' ja ''deutsche Hanse'', {{k-la|hansa teutonica}} – oli pohjoiseurooppalaisten kaupunkien (varhaisvaiheissa yksittäisten kauppiaiden) liitto, joka hallitsi kauppaa [[Itämeri|Itämeren]] ja Pohjois-[[Saksa]]n alueella 1200–1400-luvuilla. 1300-luvun alkupuolella Hansaliitto oli myös puolustusliitto ja se tiivistyi vuosisadan puolivälissä [[Lyypekki|Lyypekin]] johtamaksi suurvallaksi.
Rivi 15 ⟶ 14:
===Loppuaika===
Hansan valta hiipui 1500- ja 1600-luvuilla muun muassa hollantilaisten ja englantilaisten vahvistaessaan asemiaan [[Pohjanmeri|Pohjanmeren]] kaupassa. Toisaalla taas Itämeren kauppa siirtyi hiljalleen [[Tanska]]n ja [[Ruotsi]]n käsiin. Toinen merkittävä syy Hansan vallan hiipumiselle oli [[Amerikan manner|Amerikan]] löytyminen, joka siirsi kaupankäyntiä [[Atlantin valtameri|Atlantille]].<ref name="Hansa">{{Lehtiviite | Tekijä =Christensen, Else | Otsikko =Rahaa, valtaa ja politiikkaa | Julkaisu =Tieteen Kuvalehti Historia | Ajankohta =2009
==Toiminta==
[[Tiedosto:Hanseatic museum Murtasken Bergen.jpg|pienoiskuva|Hansamuseo Norjassa [[Bergen]]issä
Hansakauppiaat osallistuivat monen kaupungin hallintoon. Esimerkiksi [[Ruotsi]]n keskiaikaisessa lainsäädännössä määrättiin tarkoin, kuinka monta saksalaista sai kuulua kaupungin raatiin ja monenko piti olla kotimaisia.
Hansakaupan merkityksen kannalta keskeistä oli uuden laivatyypin, [[koggi]]n, kehittäminen. Koggeihin mahtui varhaisempiin laivatyyppeihin verrattuna huomattavasti enemmän rahtia. Tärkeitä vientitavaroita olivat suola, kankaat ja taloustavarat. Ruotsista saatiin rautaa, Suomesta kalaa ja
Hansa keskittyi pääasiassa kauppaan, mutta sillä oli myös sotilaallista voimaa. Se puolusti jäsentensä etuja aikana, jolloin ei ollut olemassa yhtenäistä Saksaa, joka olisi kyennyt antamaan takeet kaupankäynnin turvallisuudesta. [[Tanska]] jatkoi itsenäistä kaupankäyntiä Itämerellä vielä viikinkiajan jälkeenkin, ja Tanskan kuninkaan [[Valdemar IV|Valdemar IV:n]] aikana (1340–1377)
==Hansakaupunkeja==
|