Ero sivun ”Richard Burton” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Elämä ja ura: Kielioppia korjattu Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta Android |
→Elämä ja ura: Kielioppia korjattu, siirretty lause edelliseen kappaleeseen (näin elokuvat ja avioliitot taylorin kanssa loogisemmin samassa) Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisovelluksesta Android |
||
Rivi 16:
Burtonin Hollywood-debyytit ''[[Serkkuni Raakel]]'' (1952) ja ''[[Näin hänen kuolevan]]'' (1953) saivat hyvän vastaanoton, ja hän sai elokuvista ensimmäiset [[Oscar-palkinto|Oscar]]-ehdokkuutensa. Seuraavat elokuvat eivät kuitenkaan menestyneet yhtä hyvin, ja hän palasi pian Britanniaan, mutta teki samalla muutamia hienoja elokuvia (kuten ''[[Katkera voitto]]'' 1957 ja ''[[Nuori viha (elokuva)|Nuori viha]]'' 1959).
1960-luvun alkuvuosina Richard Burton palasi lähes pysyvästi Hollywoodiin. Massiivisen ''[[Kleopatra (vuoden 1963 elokuva)|Kleopatra]]''-elokuvan kuvauksissa hänen ja Elizabeth Taylorin välille kehkeytyi kiihkeä ja hyvin julkinen romanssi. He ottivat eron aiemmista puolisoistaan ja avioituivat vuonna 1964. Tuossa vaiheessa Burtonin alkoholiongelma kuitenkin syveni entisestään. Hänen nuoruusiän atleettinen olemuksensa oli ehtinyt rapistua, mutta hänen karhea äänensä oli saanut lisää arvokkuutta, ja tämä tuntui vain parantavan hänen roolisuorituksiaan. Burton todisti kykynsä muun muassa elokuvissa ''[[Becket]]'' (1964), ''[[Liskojen yö (elokuva)|Liskojen yö]]'' (1964) ja ''[[Vakoilija kylmästä]]'' (1965). Burtonin roolisuoritusta etenkin viimeksi mainitussa elokuvassa kehuttiin lähes täydelliseksi. Hän oli 1960-luvulla peräti neljästi Oscar-ehdokkaana ja yksi tuon ajan suosituimmista ja parhaiten palkatuista elokuvatähdistä.
Burton teki yhdessä Taylorin kanssa muutamia menestyselokuvia, kuten ''[[Kuka pelkää Virginia Woolfia? (elokuva)|Kuka pelkää Virginia Woolfia?]]'' (1966) ja ''[[Kuinka äkäpussi kesytetään (vuoden 1967 elokuva)|Kuinka äkäpussi kesytetään]]'' (1967)
Burton teki vielä 1970-luvullakin hienoja elokuvia, joihin lukeutuivat muun muassa ''[[Hevonen (elokuva)|Hevonen]]'' (1977) ja ''[[Villihanhet]]'' (1978), joka oli suuri katsojamenestys. ''Hevosesta'' hän sai seitsemännen ja viimeiseksi jääneen Oscar-ehdokkuutensa. Burtonin terveysongelmat olivat edenneet kuitenkin hyvin pitkälle (hän lähes menehtyi ''[[Klansman]]''-elokuvan kuvauksissa 1974), ja hänellä todettiin muun muassa [[maksakirroosi]] 1980-luvun alkuvuosina. Burtonin viimeiseksi elokuvarooliksi jäi ikoninen kiduttajarooli vuoden 1984 [[George Orwell|Orwell]]-filmatisoinnissa ''[[1984 (vuoden 1984 elokuva)|1984]]'' [[John Hurt]]in vastanäyttelijänä.
| |||