Ero sivun ”Valkolahosieni” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
AB (keskustelu | muokkaukset) p w, kh |
Lisäys |
||
Rivi 1:
'''Valkolahosienet''' kuuluvat [[kantasienet|kantasieniin]]. Ne ovat ainoita organismeja, jotka mineralisoivat tehokkaasti [[puu]]n vaikeasti hajoavan [[ligniini]]polymeerin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-5891-2 | Nimeke = The white-rot fungi Phlebia radiata and Dichomitus squalens in wood-based cultures: expression of laccases, lignin peroxidases, and oxalate decarboxylase| Tekijä = Mäkelä, Miia| Selite = mikrobiologia| Ajankohta = 2009-12-04| Julkaisija = Helsingin yliopisto, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos| Viitattu = 23.4.2015| Kieli = }}</ref> Valkolahottajilla on tehokkaita peroksidaasientsyymejä sekä [[lakkaasi|lakkaaseja]] hajottamaan ligniiniä. Valkolahottajissa on [[käävät|kääpiä]] ja [[orvakat|orvakoita]], mutta myös joitain syötäviä lakkisieniä kuten[[herkkusienet|herkkusieniä]], [[siitake]] ja [[osterivinokas]]. Valkolahottajissa on niin selkeästi erilaisten kehityslinjojen lajeja, että ominaisuus on kehittynyt niissä erikseen toisista riippumatta.<ref name="Lundell&Mäkelä" />
Valkolahottajat eivät suoranaisesti käytä ligniiniä hyväkseen, mutta kyky hajottaa sitä solunulkoisten [[entsyymi]]en avulla on tuonut niille mahdollisuuden päästä hyödyntämään puiden [[selluloosa]]a ja [[hemiselluloosa]]a. [[Ruskolaho]]-ominaisuus on kehittynyt myöhemmin kuin valkolaho. On ilmeistä, että vielä [[kivihiilikausi|kivihiilikaudella]] ei valkolahotusominaisuutta ollut kehittynyt, mikä selittää fossiilisten polttoaineiden kertymisen maaperään. Tehokas lahotus edellyttää [[happi|hapen]] läsnäoloa, mistä syystä [[turve]]tta voi kertyä soiden hapettomiin kerroksiin.<ref name="Lundell&Mäkelä">{{Kirjaviite | Tekijä = Taina Lundell & Miia Mäkelä | Nimeke = Sienten biologia| Vuosi = 2013| Luku = Lahottajasienet| Sivu = 259–271| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Gaudeamus| Tunniste = | Isbn = 978-952-495-297-2| Viitattu = 19.3.2017 | Kieli = }}</ref>
| |||