Ero sivun ”Klaus Fuchs” versioiden välillä

Tiedusteluviranomaiset pääsivät Fuchsin jäljille [[Venona-projekti]]n avulla. Fuchs tunnusti pitkällisten kuulustelujen jälkeen tammikuussa 1950 [[Security Service|MI5]]:lle olevansa vakooja. Hänet pidätettiin 3. helmikuuta 1950<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Simonen, Salama | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu = 15 | Julkaisija = Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> ja tuomittiin 1. maaliskuuta 1950. Fuchs sai Britanniassa vakoilusta ja sotilassalaisuuksien välittämisestä ystävällismielisille valtioille enimmäistuomion 14 vuotta, mistä hän istui yhdeksän vuotta ennen vapautumistaan heinäkuussa 1959. [[Kylmä sota|Kylmän sodan]] alkuvaiheissa Neuvostoliittoa pidettiin vielä liittolaisvaltiona. Viikko tuomion julistamisen jälkeen, 7. maaliskuuta 1950, Neuvostoliitto kiisti Fuchsin olevan neuvostovakooja. Fuchsin lausuntoja brittiläisille ja amerikkalaisille tiedusteluviranomaisille käytettiin [[Harry Gold]]in vangitsemiseen, joka oli avaintodistaja [[David Greenglass]]in ja [[Ethel ja Julius Rosenberg]]in vakoiluoikeudenkäynneissä Yhdysvalloissa.

 

 

Fuchs avusti myös kiinalaisia tiedemiehiä heidän ensimmäisen atomipomminsa räjäyttämisessä viisi vuotta myöhemmin.<ref>Physics Today, September 2008, p. 53.</ref><ref>Thomas C. Reed and Danny B. Stillman, ''The Nuclear Express: A Political History of the Bomb and Its Proliferation'', Zenith Press, Jan 2009.</ref>