Ero sivun ”Treblinka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Leirin pienoismallin kuva toimimattoman kuvan tilalle ja viitteet sarakkeisiin. |
Kirjoitusvirheen korjaus Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 34:
Syksyllä 1942 käyttöönotetut uudet kaasukammiot kykenivät surmaamaan 3 000 ihmistä kahdessa tunnissa ja 12 000−15 000 uhria päivässä,<ref name="ounsdale">[http://www.ounsdale.staffs.sch.uk/auschwitz/Links/Treblinka.pdf Treblinka Death Camp, with photographs], Ounsdale, PDF (2.2 MB)</ref><ref>[[Yitzhak Arad]] (1987). ''Belzec, Sobibor, Treblinka: The Operation Reinhard Death Camps'', Bloomington: Indiana University Press, pg. 37.</ref> maksimikapasiteetin ollessa 22 000 surmattua 24 tunnissa.<ref name="Sumler">David E. Sumler, [http://books.google.com/books?id=e-Y7AAAAMAAJ&q=%22The+maximum+capacity+of+the+camp+was+probably+the+22000+executions+in+twenty-+four+hours%22&dq=%22The+maximum+capacity+of+the+camp+was+probably+the+22000+executions+in+twenty-+four+hours%22&hl=en&ei=XD2TTcmXN5HEsAPrusyrCw&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CCcQ6AEwAA ''A history of Europe in the twentieth century.''] Dorsey Press, ISBN 0256014213.</ref>
Alkuperäisiin kolmeen kaasukammioon ahdettiin kerrallaan 200 (yht. 600) ja kymmeneen uuteen 400 (yht. 4000) uhria. Kaasukammiot olivat kooltaan 4x4x2,6 m (alkuperäiset) ja 4x8x2 m uudemmat, joiden
Kaasukammioissa oli tirkistysluukut, joiden kautta oli mahdollista seurata surmaamista.<ref name="Yeger"/> Alkuperäisissä kammioissa uhrit surmattiin [[Puna-armeija]]lta kaapatun tankin polttomoottorin pakokaasuilla. <!--[[hiilimonoksidi|häkäkaasulla]].<ref>[http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Holocaust/reinhard.html#5 The Construction of the Treblinka Extermination Camp]</ref>--> ''SS-Scharführer'' [[Erich Fuchs]]in mukaan kyseessä oli 200 [[hevosvoima|hp:n]] vesijäähdytetty V-8 bensiinimoottori; Fuchs vastasi koneen asentamisesta. <ref>[Testimony of ''SS Scharführer'' Erich Fuchs in the Sobibór-Bolender trial, Düsseldorf.] Yitzhak Arad: Belzec, Sobibor, Treblinka. The Operation Reinhard Death Camps (1987)[http://books.google.fi/books?id=QpAgHYTPRz0C&dq=Arad,+Yitzhak+(1987).+Belzec,+Sobibor,+Treblinka&hl=en Google books]</ref><ref>[http://www.shamash.org/holocaust/denial/testimony.txt Testimonies of SS men, with sources]</ref>
Rivi 43:
Kaasutuksen aloitukseta äänien vaimenemiseen kului aikaa reilut kymmenen minuuttia <ref>Klee 1988, p. 244</ref>ja ovet avattiin parinkymmenen minuutin kuluttua.<ref>Rajzman 1945, U.S. Congress</ref> Leirin kapinan yhteydessä 1943 paennut ja elossaselvinnyt [[Jankiel Wiernik]] on todistanut, että kun kammioiden ovet avattiin, ruumiit olivat yhä pystyasennossa tai polvillaan täyteenahtamisen takia.
Aluksi ruumiit haudattiin suuriin joukkohautoihin; myöhemmin tehtiin arina kiskoista ja betonipilareista, jonka päällä niin tuoreet kuin ylöskaivetut haudatut ruumiit poltettiin. Noin 800–1 000 ruumista poltettiin kerrallaan, polttaminen kesti kerrallaan noin viisi tuntia. Krematorio paloi 24 tuntia vuorokaudessa.<ref name="Klee">Klee, Dressen, Willi, Riess, Volker ''The Good Old Days: The Holocaust as Seen by Its Perpetrators and Bystanders''. ISBN 1-56852-133-2.</ref>
Tuhoamisleireillä kuten Treblinkalla ei ollut mitään muuta toimintaa, toisin kuin keskitysleireillä, joiden vangit tekivät orjatyötä. Koko leiri naamioitiin rautatieasemaksi, jotta tulevat uhrit eivät aavistaisi kohtaloaan, ja heitä olisi helpompi käsitellä. ”Asemarakennuksessa” oli näkyvissä juna-aikatauluja, määränpäiden julisteita ja jopa toimimaton ”kello”, jonka viisareita siirrettiin aina saapuvan junan arvioituun tuloaikaan.<ref>Lanzmann, Claude, Shoah: An Oral History of the Holocaust. New York: Pantheon Books. 1985.</ref> Puna-armeijan sotakirjeenvaihtaja [[Vasili Grossman]] kuvaili leirin toimintaa kirjassaan ''A Hell Called Treblinka'' (''Helvetti nimeltään Treblinka''), jota käytettiin todisteena [[Nürnbergin oikeudenkäynnit|Nürnbergin oikeudenkäynneissä]].
| |||