Ero sivun ”Nuorakeraaminen kulttuuri” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisättu kuva.
Artikkelin pientä parantelua.
Rivi 2:
'''Nuorakeraaminen kulttuuri''' tai '''vasarakirveskulttuuri''' on kivikauden [[Neoliittinen kausi|neoliittisella kaudella]] laajalla alueella vallinnut kulttuuri. Siitä on käytetty myös nimitystä indoeurooppalainen sotakirveskulttuuri. Se levisi laajalle alueelle ihmisten muuttoliikkeen mukana Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopassa [[Neljäs vuosituhat eaa.|3000]]- ja [[Kolmas vuosituhat eaa.|2000-luvuilla]] eaa.
 
Suomessa nuorakeraamisesta kulttuurista käytetään nimitystä vasarakirveskulttuuri ja se vallitsi maan lounaisosissa, Suomenlahden rannikolla sekä Etelä-Pohjanmaalla 2800–2300 eaa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessma|Nimeke=Muinaisuutemme jäljet|Vuosi=2015|Sivu=57–58|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref>[[Kuva:Corded Ware culture.png|thumb|300x300px|Nuorakeraamisen eli vasarakirveskulttuurin (engl. ''Corded Ware'') levinneisyys.]]
 
Nuorakeraaminen kulttuuri oli varhaisin maanviljelykulttuuri [[Valko-Venäjä|Valko-Venäjän]] ja [[Baltian maat|Baltian]] seuduilla [[Dnepr|Dneprin]] länsipuolella noin 2800 eaa.<ref>First Farmers, Peter Bellwood 2005, Blackwell, sivu 69</ref>
 
== Kulttuurin erityispiirteitä ==
[[Kuva:Vasarakirves.jpg|thumb|300x300px|[[Suomen kansallismuseo]]n kokoelmiin kuuluva vasarakirves.]][[Tiedosto:Vasarakirveitä.jpg|pienoiskuva|300x300px|[[Helsinki|Helsingistä]] ja [[Vantaa|Vantaalta]] löytyneitä vasarakirveskulttuurin vasarakirveitä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:KM3075:1|nimeke=vasarakirves|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2017-11-29|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>]]Nuorakeraaminen kulttuuri alkoi levitä myöhäisellä neoliittisella kaudella. Se kukoisti [[Kalkoliittinen kausi|kuparikaudella]] sekä [[Pronssikausi|pronssikaudella]] eri alueilla 3200/2900 eaa. – n–n. 2300/1800 eaa. RuotsissaRuotsin ja NorjassaNorjan eteläosiin kulttuuri levisi samoihin aikoihin olikuin venekirveskulttuuriSuomeen, noin 2800 eaa. alkaen.
Läntisessä keskisessä Itä-Euroopassa kulttuuriin liittyi [[Palloamforakulttuuri|palloamforakausi]] 3400–2800 eaa. sekä [[Badenin kulttuuri]] 3600–2800 eaa.
 
Nuorakeraamiset kulttuurit saivat nimensä nuoramaisilla painanteilla koristelluista saviastioista. Toinen nimitys, sotakirveskulttuurit (Suomessa vasarakirveskulttuuri), viittaa erityisiin taitavasti muotoiltuihin, monesti venemäisiin kivikirveisiin. Niitä on arveltu joko sota-aseiksi tai kulttiesineiksi. Ne ovat kuparikirveiden jäljitelmiä.<ref name="NBA" />
 
Nuorakeraamista kulttuuria on kutsuttu myös yksittäishautakulttuuriksi. Vainajat haudattiin kukin omaan kuoppahautaan, miehet vasemmalle ja naiset oikealle kyljelleen, pää etelään. Joskus haudan päälle kasattiin kumpu mutta ei aina.<ref>[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/195896/history-of-Europe/58245/The-Bronze-Age?anchor=ref309584 The Bronze Age] Encyclopedia Britannica</ref>[[Tiedosto:Vasarakirveitä.jpg|pienoiskuva|300x300px|[[Helsinki|Helsingistä]] ja [[Vantaa|Vantaalta]] löytyneitä vasarakirveskulttuurin vasarakirveitä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:KM3075:1|nimeke=vasarakirves|julkaisu=www.finna.fi|viitattu=2017-11-29|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>]]Nuorakeraamisissa kulttuureissa harjoitettiin [[maanviljely]]ä ja [[karjanhoito]]a. On arveltu, että kulttuurimuodolla olisi ollut yhteys [[indoeurooppalaiset kielet|indoeurooppalaisten kielten]] leviämiseen Euroopassa. Kulttuurin uskottiin levinneen laajalle alueelle migraation tai kansojen vaellusten myötä. Nykytutkijoista muun muassa Andrew Sherratt ja Ian Hodder näkevät nuorakeraamisessa kulttuurissa pikemminkin uuden [[uskonto|uskonnon]] ja [[ideologia]]n leviämisen.{{lähde}}
 
Nuorakeraamisissa kulttuureissa harjoitettiin [[maanviljely]]ä ja [[karjanhoito]]a. On arveltu, että kulttuurimuodolla olisi ollut yhteys [[indoeurooppalaiset kielet|indoeurooppalaisten kielten]] leviämiseen Euroopassa. Kulttuurin uskottiin levinneen laajalle alueelle migraation tai kansojen vaellusten myötä. Nykytutkijoista muun muassa Andrew Sherratt ja Ian Hodder näkevät nuorakeraamisessa kulttuurissa pikemminkin uuden [[uskonto|uskonnon]] ja [[ideologia]]n leviämisen.{{lähde}}
 
On yritetty selvittää myös [[antropologia]]n avulla, tutkimalla hautalöytöjä, liittyikö nuorakeraamisen kulttuurin leviäminen kansojen vaellukseen. Muun muassa Baltiassa on löydetty nuorakeraamisen kulttuurin haudoista eri [[ihmisrotu|ihmistyyppejä]] jokseenkin samassa suhteessa kuin ajallisesti ja paikallisesti läheisistä toisten kulttuurien haudoista. Muun muassa antropologi [[Raissa Denisova]]n ([[1978]]) mukaan tämä tukee päätelmää, että nuorakeraamiseen kulttuuriin siirtyminen ei ole merkinnyt uuden väestön saapumista.<ref>Valter Lang: ''Some aspects of ther Corded Ware Culture east of the Baltic sea''. Löytyy teoksesta: ''The Roots of Peoples and Languages of Northern Eurasia''. Ed by K.Julku, K.Wiik (1998) ISBN 951-97040-2-7. Lang viittaa primaarilähteeseen: Raissa Denisova: ''Auklas keramikas kulturas cilšu genese un ražotajsaimniec ibas attistiba austrum baltija – Arkeologia un etnografija ''(1987)</ref>
 
== Nuorakeraaminen kulttuuri eli vasarakirveskulttuuri Suomessa ==
 
Nuorakeraaminen kulttuuri eli vasarakirveskulttuuri tai venekirveskulttuuri saapui Lounais-Suomeen noin 2800–2500 eaa.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman|Nimeke=Muinaisuutemme jäljet|Vuosi=2015|Sivu=83|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref> Koillis-Puolasta ja Baltiasta . Tämän kulttuurimuutoksen on usein tulkittu merkinneen uuden väestön saapumista Suomeen, sillä monet nuorakeraamisen kulttuurin tavat poikkesivat huomattavasti alueella aiemmin vaikuttaneen [[kampakeraaminen kulttuuri|kampakeraamisen kulttuurin]] piirteistä, mitkä kohtaamisen seurauksena vähenivät merkittävästi. Tästä syystä vasarakirveskulttuurin ja rannikolla asuneen kampakeraamisen kulttuurin kohtaamisen on arveltu olleen väkivaltainen ja seurauksena olisi ollut kampakeraamisen väestön vähentyminen lähes sukupuuton partaalle. Tämän rannikon kampakeraamisen kulttuurin kohtaloksi koituneen tapahtuman on katsottu näkyvän yhä suomalaisten genetiikassa pullonkaulana, koska sitä on vaikea sijoittaa Suomen asutushistorian muuhun vaiheeseen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Unto Salo|Nimeke=Suomen Museo 2003: "Suomen ja Hämeen synty"|Vuosi=2003|Sivu=46|Julkaisija=Suomen muinaismuistoyhdistys}}</ref>[[Kuva:Corded Ware culture.png|thumb|300x300px|Nuorakeraamisen eli vasarakirveskulttuurin (engl. ''Corded Ware'') levinneisyys.]]
 
Nuorakeraaminen kulttuuri levisi Suomen lounais- ja eteläosaan suurin piirtein [[Kokkola]]n, [[Tampere]]en ja [[Viipuri]]n kautta kulkevan linjan eteläpuolelle. Nuorakeraaminen kulttuuri asui keskieurooppalaisten esikuviensa tavoin paalurakenteesta ja oksapunoksista tehdyissä majamaisissa asumuksissa joissa katto oli tehty oljista. Näin nuorakeraaminen kulttuuri toi Suomeen uuden asumustyypin, [[maja]]n, aiempien alueella vaikuttaneiden kulttuurien asuessa kotamaisissa asumuksissa.<ref name=":0" /> Nuorakeraaminen kulttuuri erotti hyvin jyrkästi Suomen alueen lounais- ja eteläosat sisämaasta. Jako jatkui myöhemmissä kulttuureissa aina rautakaudelle asti. Nuorakeraamiset ihmiset eivät haudanneet vainajiaan kampakeraamisesta kulttuurista tuttuihin punamultahautoihin, vaan yksittäishautoihin ns. hocker-asentoon (kyyrypolviasento, jossa vainaja makaa vasemmalla kyljellään). Saviastiat kampakeraamisia astioita pienempiä ja pyöreitä ja niukkakoristeisia.<ref name="NBA">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/kivikausi/7 | Nimeke = Nuorakeraaminen kulttuuri | Julkaisu = Esihistoria – kivikausi | Julkaisija =Museovirasto | Viitattu =16.3.2013 }}</ref> Astian yläreuna koristeltiin usein nuorapainanteilla, kalanruotokuvioilla tai vinoviivavyöhykkeillä.<ref name="HY">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinki.fi/hum/arla/keram/nuora.html#Kuvaus | Nimeke = Nuorakeramiikka | Julkaisu = Suomen esihistoriallinen keramiikka | Julkaisija = Helsingin Yliopisto Arkeologian laitos | Viitattu =16.3.2013 }}</ref>
 
Kulttuurin asuinpaikat sijaitsevat vesistöjen lähellä. Ilmeisesti vesistöt olivat tärkeitä kulkureittejä. Niihin aikoihin kulkijoiden käytössä oli lähinnä koverrettu [[ruuhi]] tai [[nahkapohjainen vene]] – lautaveneitä ei ollut vielä .{{lähde}} Löytöpaikat painottuvat Etelä- ja Länsi-Suomeen.<ref>[http://www.helsinki.fi/hum/arla/keram/nuora.html#LevintakarttaNuorakeramiikan levintäkartta Suomessa] Helsingin Yliopisto Arkeologian laitos</ref> Arkeologi Heikki Matiskaisen mukaan nuorakeraaminen kulttuuri saapui Suomeen uuden väestön mukana, kun taas Jukka Luoto uskoo kulttuurin levinneen aikaisemman väestön keskuuteen ilman merkittäviä väestöjen siirtymisiä.{{lähde}} Usein on arveltu, että nuorakeraaminen kulttuuri toi maanviljelyn ja karjanhoidon Suomeen, mutta tästä ei ole löydetty selkeitä todisteita. Astioissa ei ole jälkiä viljan säilyttämisestä eikä maaperästä löydy viljelykasvien siitepölyä. Asuinpaikat ovat usein niittyjen lähellä, mikä voisi viitata eläinten laiduntamiseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Peter Jordan, Marek Zvelebil | Nimeke =Ceramics Before Farming: The Dispersal of Pottery Among Prehistoric Eurasian Hunter-Gatherers | Vuosi =2010 | Sivu = 312 | Selite = | Julkaisija = Left Coast Press | Tunniste = ISBN 9781598742459 | www = http://books.google.fi/books?id=bFHUwl60mTEC&pg=PA312&lpg=PA312 | www-teksti =Google Books | Viitattu =16.3.2013 }}</ref> Ensimmäiset merkit [[vuohi]]sta Suomessa ovat nuorakeraamisen kulttuurin ajalta.<ref>[https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kieli-kulttuuri/kivikautinen-vuohi-tunnistettiin-arkeologisesta-maanaytteesta] Helsingin yliopisto</ref>
 
Arkeologi Heikki Matiskaisen mukaan nuorakeraaminen kulttuuri saapui Suomeen uuden väestön mukana, kun taas Jukka Luoto uskoo kulttuurin levinneen aikaisemman väestön keskuuteen ilman merkittäviä väestöjen siirtymisiä.{{lähde}}
 
Usein on arveltu, että nuorakeraaminen kulttuuri toi maanviljelyn ja karjanhoidon Suomeen, mutta tästä ei ole löydetty selkeitä todisteita. Astioissa ei ole jälkiä viljan säilyttämisestä eikä maaperästä löydy viljelykasvien siitepölyä. Asuinpaikat ovat usein niittyjen lähellä, mikä voisi viitata eläinten laiduntamiseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Peter Jordan, Marek Zvelebil | Nimeke =Ceramics Before Farming: The Dispersal of Pottery Among Prehistoric Eurasian Hunter-Gatherers | Vuosi =2010 | Sivu = 312 | Selite = | Julkaisija = Left Coast Press | Tunniste = ISBN 9781598742459 | www = http://books.google.fi/books?id=bFHUwl60mTEC&pg=PA312&lpg=PA312 | www-teksti =Google Books | Viitattu =16.3.2013 }}</ref> Ensimmäiset merkit [[vuohi]]sta Suomessa ovat nuorakeraamisen kulttuurin ajalta.<ref>[https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kieli-kulttuuri/kivikautinen-vuohi-tunnistettiin-arkeologisesta-maanaytteesta] Helsingin yliopisto</ref>
 
== Vasarakirveet ==
[[Kuva:Vasarakirves.jpg|thumb|300x300px|[[Suomen kansallismuseo]]n kokoelmiin kuuluva vasarakirves.]]Vasarakirveet tehtiin kivestä. Kiveen porattiin reikä ehkä [[luu]]lla. Kirveet olivat jäljitelmiä [[kupari]]aseista, jotka olivat jo käytössä Kaakkois-Euroopan [[kalkoliittinen kausi|kalkoliittisissa kulttuureissa]]. Joihinkin vasarakirveisiin oli jopa tehty metalliaseeseen valumuotin reunoista jäänyttä jälkeä muistuttava harjanne. Kiveen tehtyyn reikään laitettiin varsi, josta asetta on pidetty. Reikä oli monissa vasarakirveissä niin pieni, että varren piti olla ohut. Myös reiän reunat ovat saattaneet olla niin ohuet, että ase helposti murtui taistelussa. On arveltu muun muassa näiden syiden perusteella, että lähinnä aseella osoitettiin statusasemaa tai että ase oli kulttiesine. Työntekoa varten olivat reiättömät kivikirveet.{{lähde}}
 
Vasarakirveet tehtiin kivestä. Kiveen porattiin reikä ehkä [[luu]]lla. Kirveet olivat jäljitelmiä [[kupari]]aseista, jotka olivat jo käytössä Kaakkois-Euroopan [[kalkoliittinen kausi|kalkoliittisissa kulttuureissa]]. Joihinkin vasarakirveisiin oli jopa tehty metalliaseeseen valumuotin reunoista jäänyttä jälkeä muistuttava harjanne. Kiveen tehtyyn reikään laitettiin varsi, josta asetta on pidetty. Reikä oli monissa vasarakirveissä niin pieni, että varren piti olla ohut. Myös reiän reunat ovat saattaneet olla niin ohuet, että ase helposti murtui taistelussa. On arveltu muun muassa näiden syiden perusteella, että lähinnä aseella osoitettiin statusasemaa tai että ase oli kulttiesine. Työntekoa varten olivat reiättömät kivikirveet.{{lähde}}
 
== Nuorakeraamisen kulttuurin alatraditioita==