Ero sivun ”Maninkan kieli” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kuva |
selvennys |
||
Rivi 8:
Muut maninkaksi kutsutut kielimuodot kuuluvat bambaran ja [[djulan kieli|djulan]] tavoin manding-kielten seitsenvokaaliseen itäryhmään:<ref name="jazyki 18">Jazyki mira, s. 18.</ref>
* Etelämaninkaa eli guineanmaninkaa puhuu äidinkielenään kolme miljoonaa ihmistä etupäässä [[Ylä-Guinea]]ssa, [[Metsä-Guinea]]ssa ja [[Conakry]]ssa. Sitä käytetään laajasti [[lingua franca]]na varsinkin Metsä-Guineassa. Puhujia on muuttanut myös [[Liberia]]an ja [[Sierra Leone]]en. Yleiskielen ja etupäässä [[n’ko-kirjaimisto]]on perustuvan kirjakielen perustana toimii maninka-morin murre. Sankaraninmaninka muodostaa yhdistävän lenkin [[mokole]]-ryhmän [[koranko]]on.<ref name="jazyki 18" /> [[Ethnologue]] pitää
* Itämaninkaa puhutaan Malissa ja Guinean koillisosassa. Malissa puhujia on noin 600 000 henkeä, mutta kieli on väistymässä bambaran tieltä. Guineassa itä- ja etelämaninkan raja on epäselvä ja niiden erottaminen toisistaan on pitkälti keinotekoista.<ref name="jazyki 18" /> Ethnologue lukee etelämaninkan osaksi itämaninkaa<ref name="Guinea" />.
* Konjaa eli konjankaa puhuu 250 000 henkeä etupäässä Guinean [[Beyla]]n ja [[Kérouané]]n prefektuureissa sekä noin 40 000 henkeä Liberiassa. Konja on sanastoltaan ja kieliopiltaan lähellä guineanmaninkaa, mutta eroaa siitä äänteellisesti.<ref>Jazyki mira, s. 18–19.</ref> Ethnologue lukee konjan osaksi maninkaa<ref name="Guinea" />. [[Macenta]]n seudulla puhuttu manja eli manjanka on puolestaan lähellä konjaa<ref>Jazyki mira, s. 19.</ref>.
| |||