Wikipedia

Ero sivun ”Suomen aateli” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
46 142 muokkausta
määritelmän muotoilua, kh, pois vuosilukuwikitystä
Rivi 1:
'''Suomen aateli''' tarkoittaa Suomen [[Ritarihuone]]en jäseniä. [[Aateli|Aatelisto]] on eurooppalainen [[Sääty-yhteiskunta|sääty-yhteiskuntaan]] kuuluva määritekäsite. Aatelisto on säätyjen ylin luokka säädyssä.
 
== Ruotsin vallan aika (vuoteen 1809 asti) ==
Rivi 5:
[[Suomi|Suomen]] aatelissääty eli [[rälssi]] alkoi muodustua [[Ristiretket Suomeen|ristiretkiä]] ja [[Ruotsalaisten tulo Suomeen|rannikon kolonisaatiota]] seuranneen [[Ruotsin vallan aika Suomessa|Ruotsin vallan]] myötä 1200–1300-luvuilla. Suomalaiset [[Moisio (muinaissuomalainen suurtila)|Moisioiden]] suurtalonpojat joutuivat uusien vallanpitäjien seurauksena luopumaan asemastaan ja heidän tilansa joutuivat Ruotsin kruunun ja [[Katolinen kirkko|katolisen kirkon]] omistukseen. Pääasiassa Suomen rälssi koostui [[Ruotsalaiset|ruotsalaisista]] ja [[Saksalaiset|saksalaisista]] suvuista, jotka olivat Baltian tavoin ulkomailta tullutta sotilaseliittiä, eivätkä paikallisen väestön jälkeläisiä. Yhteyttä Ruotsin vallan aikaa edeltäneisiin Suomen yhteiskunnan ylimpiä luokkia edustaneisiin suurtalonpoikiin ja [[Moisio (muinaissuomalainen suurtila)|moisioihin]] ei uuden vallan aatelilla ollut ja suomalaisia ei heidän joukossaan ollut juurikaan, jos lainkaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kari Tarkiainen|Nimeke=Ruotsin itämaa|Vuosi=2010|Sivu=166–170|Julkaisija=Svenska litteratursällskapet i Finland}}</ref>
 
Ruotsin valtakunnassa erityisin oikeuksin varustettu vapaamies- eli rälssisääty, maallinen rälssi, syntyi [[Maunu Ladonlukko|Maunu Ladonlukon]] annettua niin kutsutun [[Alsnön sääntö|Alsnön säännön]] vuonna [[1279]]. Asetuksen mukaan kuninkaan [[armeija]]an varustettu ratsumies vapautettiin korvaukseksi [[vero]]ista ja hänestä tuli ”[[rälssi]]mies”.<ref name="Factum">{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Factum: Uusi tietosanakirja. 1, A–din | Selite=Hakusana aateli | Julkaisupaikka=Espoo | Julkaisija=Weilin & Göös | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 951-35-6640-4}}</ref> Moni vauras maanomistajasuku kuului rälssiin pitkiä aikoja, koska sillä oli varaa varustaa ratsumiehiä sukupolvesta toiseen.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 1, A–Bak | Selite=Hakusana aateli | Julkaisupaikka=Helsinki: Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1976 | Tunniste=ISBN 951-0-07240-0}}</ref> Ajan mittaan rälssioikeuksia alettiin myöntää jopa ilman rälssipalveluksen suorittamista. Verovapaus ei ollut aluksi periytyvä, mutta [[Juhana III]] määräsi aatelisarvon perinnölliseksi [[1569]].<ref name="Factum"/> Saksankielestä lainattu käsite ”aateli” tuli käyttöön 1500-luvun kuluessa. Vuonna 1723 vahvistettiin laki ritariston ja aateliston erioikeuksista. Eräiltä osin sen säännökset kuitenkin kumosi vuonna 1789 annettu [[yhdistys- ja vakuuskirja]]. Tällöin aatelisto menetti muun muassa yksin­oikeutensa korkeimpiin virkoihin.<ref name="Ritarihuone">{{kirjaviite | Tekijä = Johanna Aminoff-Winberg | Nimeke = Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut | Sivu = 70–71 | Suomentaja = Salla Korpela, Wilhelm Brummer | Julkaisija = Minerva | Julkaisupaikka = Helsinki | Vuosi = 2013 | Tunniste = 978-952-492-781-9}}</ref><ref name="SuomHist">{{kirjaviite | Tekijä = Salme Vehvilä, Matti J. Castrén | Nimeke = Suomen historia lukioluokkia varten | Sivu = 66–67 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1975 | Tunniste = ISBN 951-0-00592-3}}</ref> Lisäksi talonpojatkin saivat tällöin oikeuden hankkia omistukseensa verovapaita [[rälssitila|rälssi­tiloja]]<ref name="SuomHist" />, ei kuitenkaan [[säteri]]tiloja.<ref name="Ritarihuone" />
 
Aatelin kulttuuri-ihanteet ja tavat olivat suurelta osin peräisin Ranskan hovikulttuurista. Enemmistö Suomen aatelistosta oli kuitenkin melko vähävaraista virka-aatelia ja upseristoa, jolla ei ollut suurta maaomaisuutta. Alkuaan aateli vältti tasavertaista yhteydenpitoa alempisäätyisten kanssa, mutta avioliiton solmiminen vauraiden aatelittomien kanssa alkoi taloudellisista syistä yleistyä 1700-luvulla. Ulkopuoliset eivät pitäneet Suomen aatelia kovinkaan suuressa arvossa. Eräs 1830-luvun saksalainen tietokirja mainitseeväittää, ettei Suomessa ole aatelia,. 1900-luvun alussa Suomen jakenraalikuvernöörinä kenraalikuvernööritoiminut [[Ivan Obolenski]] katsoi, että Suomen aateli oli vain kultivoitunutta proletariaattia.<ref name=skh>{{Kirjaviite | Tekijä= Kolbe, Laura (päätoim.) | Nimeke= Suomen kulttuurihistoria 2: Tunne ja tieto | Julkaisupaikka= Helsinki | Julkaisija= Tammi | Vuosi= 2002 | Sivu = 236–237| Isbn = 951-31-1843-6}}</ref>
 
== Venäjän vallan aika (1809–1917) ==
 
[[Kuva:Ritarihuone.jpg|thumb|240px|Helsingin Ritarihuone.]]
Vuonna [[1809]] ”Suomen alueen Ritaristo ja Aateli” kokoontui [[Porvoon maapäivät|Porvooseen maapäiville]], joilla se vannoi uskollisuutta uudelle venäläiselle hallitsijalle, teki suunnitelman suuriruhtinaskunnan omasta Ritarihuoneesta ja sai maapäivien päätteeksi täydennystä uusista aateloiduista ja korkeampaan aatelisarvoon korotetuista. Nämä uudet aatelisarvot eivät enää olleet ruotsalaisia eivätkä toisaalta venäläisiäkään, vaan keisari myönsi ne erikseen Suomen suuriruhtinaskuntaan. Näin erillinen Suomen aateli oli syntynyt.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/index.php?ilmoitus=4204 | Nimeke=Juhlaseminaari: Suomen aateli 200 vuotta | Julkaisupaikka=Agricolan tapahtumakalenteri | Viitattu=26.8.2009}}</ref>▼
 
Aateliston vuonna [[1723]] vahvistetut [[Erioikeus|erioikeudet]], siltä osin kuin Yhdistys- ja vakuuskirja ei ollut niitä kumonnut, pysyivät voimassa myös [[Suomen suuriruhtinaskunta|Venäjän vallan aikana]]. [[Säätyvaltiopäivät 1863|Vuosien 1863–1864 valtiopäivillä]] päätettiin kuitenkin lakkauttaa säädyn yksinoikeus säteritilojen omistamiseen<ref name=Ritarihuone /><ref>[http://fi.wikisource.org/wiki/S%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6_koskeva_sen_oikeuden_kumoamista,_joka_ritaristolla_ja_aatelilla_yksin%C3%A4ns%C3%A4_on_omistamaan_ja_pit%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n_allodio-s%C3%A4teri%C3%A4_ja_muuta_vapaa-maata_s%C3%A4teri-vapaudella Keisarillisen Majesteetin Armollinen Sääntö, koskeva sen oikeuden kumoamista, joka Ritaristolla ja Aatelilla yksinänsä on omistamaan ja pitämään allodio-säteriä ja muuta vapaa-maata säteri-vapaudella. Annettu Helsingissä, Huhtikuun 2 p. 1864]</ref> samoin kuin aateliston vapaus [[henkiraha]]n maksamisesta<ref name=Ritarihuone />, ja samalla keskusteltiin jo aateliston muidenkin eri­oikeuksien poistamisesta.<ref name=Ritarihuone /> [[Säätyvaltiopäivät 1867|Vuoden 1867 valtio­päivillä]] kumottiin myös säännös, jonka mukaan aatelisilla oli eräissä asioissa oikeus käyttää ensimmäisenä oikeus­asteenaan [[hovioikeus|hovi­oikeutta]].<ref name=Ritarihuone /> Vaikka aatelin yksinoikeus korkeimpiin virkoihin ei ollut enää voimassa, 1800-luvun lopulle saakka enemmistö [[Suomen senaatti|senaattoreista]] oli aina aatelisia.<ref name=Ritarihuone /> ▼
▲Vuonna [[1809]] ”Suomen alueen Ritaristo ja Aateli” kokoontui [[Porvoon maapäivät|Porvooseen maapäiville]], joilla se vannoi uskollisuutta uudelle venäläiselle hallitsijalle, teki suunnitelman suuriruhtinaskunnan omasta Ritarihuoneesta ja sai maapäivien päätteeksi täydennystä uusista aateloiduista ja korkeampaan aatelisarvoon korotetuista. Nämä uudet aatelisarvot eivät enää olleet ruotsalaisia eivätkä toisaalta venäläisiäkään, vaan keisari myönsi ne erikseen Suomen suuriruhtinaskuntaan. Näin erillinen Suomen aateli oli syntynyt.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/index.php?ilmoitus=4204 | Nimeke=Juhlaseminaari: Suomen aateli 200 vuotta | Julkaisupaikka=Agricolan tapahtumakalenteri | Viitattu=26.8.2009}}</ref>
 
Jäljelle jääneetkin sääty­eri­oikeudet menettivät enimmän merkityksensä vuoden [[1906]] valtiopäiväuudistuksessa kun [[säätyvaltiopäivät]] lakkautettiin ja tilalle tuli yleiseen [[Äänioikeus|äänioikeuteen]] perustuva [[eduskunta]].<ref name="Toivonen">{{Kirjaviite | Tekijä=Toivonen, Raimo | Nimeke=Uskonnottoman oikeusopas | Sivu=124 | Luku=Säätyerioikeudet | Julkaisupaikka=Jämsä | Julkaisija=R. Toivonen | Vuosi=1997}}</ref> Aateli oli käytännössä täysin ruotsinkielistä ja valtiopäiväuudistus oli ratkaiseva isku aatelin ja ruotsinkielisten yhteiselle valta-asemalle.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Max Engman|Nimeke=Kielikysymys|Vuosi=2018|Sivu=342|Julkaisija=Svenska litteratursällskapet i Finland}}</ref> Uudistuksen yhteydessä laadittiin myös ehdotus uudeksi [[ritarihuone]]järjestykseksi, mutta sen vahvisti vasta [[Svinhufvudin senaatti]] vuonna 1918.<ref>Ritarihuone ja Suomen aatelissivut, s. 75</ref>▼
▲Aateliston vuonna [[1723]] vahvistetut [[Erioikeus|erioikeudet]], siltä osin kuin Yhdistys- ja vakuuskirja ei ollut niitä kumonnut, pysyivät voimassa myös [[Suomen suuriruhtinaskunta|Venäjän vallan aikana]]. [[Säätyvaltiopäivät 1863|Vuosien 1863–1864 valtiopäivillä]] päätettiin kuitenkin lakkauttaa säädyn yksinoikeus säteritilojen omistamiseen<ref name=Ritarihuone /><ref>[http://fi.wikisource.org/wiki/S%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6_koskeva_sen_oikeuden_kumoamista,_joka_ritaristolla_ja_aatelilla_yksin%C3%A4ns%C3%A4_on_omistamaan_ja_pit%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n_allodio-s%C3%A4teri%C3%A4_ja_muuta_vapaa-maata_s%C3%A4teri-vapaudella Keisarillisen Majesteetin Armollinen Sääntö, koskeva sen oikeuden kumoamista, joka Ritaristolla ja Aatelilla yksinänsä on omistamaan ja pitämään allodio-säteriä ja muuta vapaa-maata säteri-vapaudella. Annettu Helsingissä, Huhtikuun 2 p. 1864]</ref> samoin kuin aateliston vapaus [[henkiraha]]n maksamisesta<ref name=Ritarihuone />, ja samalla keskusteltiin jo aateliston muidenkin eri­oikeuksien poistamisesta.<ref name=Ritarihuone /> [[Säätyvaltiopäivät 1867|Vuoden 1867 valtio­päivillä]] kumottiin myös säännös, jonka mukaan aatelisilla oli eräissä asioissa oikeus käyttää ensimmäisenä oikeus­asteenaan [[hovioikeus|hovi­oikeutta]].<ref name=Ritarihuone /> Vaikka aatelin yksinoikeus korkeimpiin virkoihin ei ollut enää voimassa, 1800-luvun lopulle saakka enemmistö [[Suomen senaatti|senaattoreista]] oli aina aatelisia.<ref name=Ritarihuone />
 
▲Jäljelle jääneetkin sääty­eri­oikeudet menettivät enimmän merkityksensä vuoden [[1906]] valtiopäiväuudistuksessa kun [[säätyvaltiopäivät]] lakkautettiin ja tilalle tuli yleiseen [[Äänioikeus|äänioikeuteen]] perustuva [[eduskunta]].<ref name="Toivonen">{{Kirjaviite | Tekijä=Toivonen, Raimo | Nimeke=Uskonnottoman oikeusopas | Sivu=124 | Luku=Säätyerioikeudet | Julkaisupaikka=Jämsä | Julkaisija=R. Toivonen | Vuosi=1997}}</ref> Aateli oli käytännössä täysin ruotsinkielistä ja valtiopäiväuudistus oli ratkaiseva isku aatelin ja ruotsinkielisten yhteiselle valta-asemalle.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Max Engman|Nimeke=Kielikysymys|Vuosi=2018|Sivu=342|Julkaisija=Svenska litteratursällskapet i Finland}}</ref> Uudistuksen yhteydessä laadittiin myös ehdotus uudeksi [[ritarihuone]]järjestykseksi, mutta sen vahvisti vasta [[Svinhufvudin senaatti]] vuonna 1918.<ref>Ritarihuone ja Suomen aatelissivut, s. 75</ref>
 
Viimeiset aateloinnit tapahtuivat vuonna 1904. Poikkeuksena oli [[Heinola|heinolalainen]] apteekkarin poika, ministerivaltiosihteeri [[August Langhoff]], jolle myönnettiin [[vapaaherra]]n arvonimi vuonna 1912.<ref name=":0" /><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.ritarihuone.fi/fin/suomenaatelisto/aatelistokauttahistorian/ | Nimeke=Aatelisto kautta historian | Julkaisija=Suomen Ritarihuone | Viitattu=2.12.2009}}</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_aateli”