Ero sivun ”Lavrenti Berija” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
|||
Rivi 52:
==Henkilökuva==
Berijan kuoleman jälkeen Hruštšov käytti häntä syntipukkina vuosien 1955–1964 destalinisaatiokampanjassa. Hruštšovin ajan jälkeen Berijasta ei juuri kuultu ennen Neuvostoliiton romahdusta 1991. Sittemmin arkistojen avautuminen ja silminnäkijöiden haastattelu on paljastanut koko kuvan Berijan urasta. Vuonna 1999 historioitsija Anton Antonov-Ovsejenko julkaisi kirjansa ''Berija'', joka on ensimmäinen henkilökuva.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Luntinen, Pertti|Otsikko= Menneisyyden hirviöitä| Julkaisu = Kanava| Ajankohta = 1991|Vuosikerta = 19| Numero = 8| Sivut = 508-509|Julkaisupaikka = | Julkaisija = |Selite = Arvosteltu teos: Berija : konets kariery / A. Antonov-Ovsejenko| Lopetusmerkki = }}</ref> Kirjassa Berija paljastettiin myös sadistiksi.
[[Stephen F. Cohen]] on nimittäny Berijaa pahuuden ruumiillistumaksi.<ref>Cohen, Stephen F. ''The Victims Return: Survivors of the Gulag After Stalin''. s. 4.</ref>
Berija etsi Moskovasta teini-ikäisiä tyttöjä, jotka hänen apurinsa toimittivat hänelle, joskus viisi, kuusi tai seitsemänkin kerrallaan. Tytöt pakotettiin strippaamaan, ja sen jälkeen Berija raiskasi heidät.
| |||