Wikipedia

Ero sivun ”Talbot-Lago T26C” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Lisätty intro, missä Type 26:n lavennettu historia (C-/GS-versioita edeltänyt T26 Record), lyhyesti T26:n ja yrityksenkin lopusta, T26 Recordille oma kappaleensa + kuva (lähteenä toistaiseksi Wikipedia EN, täydennetään)
Tekstin, otsikoiden ja ulkoasun viilailua, lisätty viittauksia
Rivi 18:
}}
 
'''[[Talbot-Lago]] ''Type 26'''''-henkilöautot ja kilpa-autot perustuivat Talbot-yhtiön johtajaksi vuonna 1932 nimitetyn, sen konkurssipesän vuonna 1936 [[MBO]]-kaupalla hallintaansa ottaneen italialaissyntyinen, mutta uransa [[Iso-Britannia]]ssa luoneen Antonio "Tony" Lagon, ja hänen avukseen vuonna 1942 pestaaman insinööri Carlo Machettin [[Toinen maailmansota|sodan]] aikana vuodesta 1942 alkaen laajasti mm. kahdella nokka-akselilla ''T150''-mallista päivittämäänkehittämään, kuusisylinteriseen 4 483 cm³ rivimoottoriin (iskutilavuudesta laskien 26 verohevosvoimaa, jostamistä juontuu 26-tyyppimerkintä) mikä ensiesiteltiinesiteltiin vuonna 1946 mallissa '''Type 26 Record'''. Uuden mallin alusta varustettiin tavallisesti 4-ovisella sedan-korillatehdaskorilla, joskin myösasiakas 2-ovisia avoautoja toteutettiin, jolloinsaattoi perinteiseen tapaan asiakastilata tilasi4- tai 2-ovisen korin ulkopuoliselta korittaja-yritykseltäkorittajalta. Uutta 170 [[Hevosvoima|hevosvoiman]] moottoria käytettiin myös 190-195 hevosvoimaan (bhp) l. 140-145 kilowattiinkW viritettynä myös lokakuussa 1947 ensiesitellyssä urheiluautossa '''T26 Grand Sport''', sekä teknisiltä ratkaisultaan samankaltaisessa kilpa-autoissa ''T26C'T26 Course''' [[Ranskan kieli|ransk.]] ''kilpailu'', ja myöhemmin ''T26C'T26 Course-DADouble Allumage''' [[Ranskan kieli|ransk.]] ''kilpailu, tuplasytytys''. Urheiluautoversion valmistustoiminta alkoi vuonna 1948, ja kilpaversio teki ensi esiintymisensä [[Monacon GP]]:ssä samoin vuonna 1948. NäidenType 26:n rinnalla Talbot-Lago valmisti vuodesta 1948 lähtien vähemmän ankarasti verotetulla, nelisylinterisellä 2 690 cm³-moottorilla varustettua mallia ''Type 15 Baby'', mikä mahtui vielä edullisempaan 15 verohevosvoiman luokkaan.
 
Sodanjälkeinen [[Jälleenrakennuskausi|jälleenrakennuskausi]] ja kireä taloustilanne vaikeuttivat loisto- ja erikoisauton valmistajien menestystä: myös Talbot-Lagolla oli vaikeuksia asiakkaiden löytämisessä, ja sen taloudellinen tila oli huono. Yritys yritti pitää myyntimäärät salassa, mutta vuonna 1951 huhut sen talousongelmista tiivistyivättihenivät: ''Type 26'':n kilpa- ja urheiluautoversioiden valmistus lopetettiin vuoden 1951 myötä. Tony Lago hyväksyi kesällä 1958 [[Simca]]:lta tulleen ostotarjouksen: ostaja sai kuuluisan tuotemerkin, joskin sen toiminta oli tyrehtynyt kaupan toteutusvuonna 1959 enää vähäiseksi, mutta yrityskauppa oli Simcalle kannattava jo pelkästään Suresnesissa sijainneen arvokkaan Talbot-tehdaskiinteistön takia. Tony Lago kuoli vuonna 1960.
 
== Talbot-Lago T26 Record ==
 
[[Tiedosto:Talbot_Lago_T26_Record.jpg|thumb|left|Talbot-Lago T26 Record]]Talbot-Lagon uudella 26 verohevosvoiman moottorilla varustettu Record-malli ensiesiteltiin vuonna 1946. Sodanjälkeinen [[Ranska]]n uusi hallinto otti talouselämän kuitenkin tiukkaan poliittiseen valvontaan. Yli 2 litran iskutilavuuden moottorilla varustettujen autojen verotus kiristyi rajusti, ja tammikuussa 1946 esitelty ''Pons''-suunnitelma määräsi tarkoin minkälaisia automalleja Ranskan autoteollisuuden kuuluisi valmistaa: suunnitelman toimeenpano oli vaikea väistää, sillä valtio hallitsi myös raaka-aineiden kuten niukan terästuotannon jakelua eri tarvitsijoille. Muiden loistoautojen valmistajien kuten [[Delahaye]]-[[Delage]]n, [[Hotchkiss]]in ja [[Salmson]]in tavoin myös Talbot-Lago luokiteltiin ''véhicule de classe exceptionelle'' [[Ranskan kieli|ransk.]] ''poikkeuksellisten ajoneuvojen luokkaan'', ja jos niiden toimintaa ei kiellettykään, yritysten tarvitsemaa terästä allokoitiin kuitenkin kitsaasti: vuodelle 1946 Talbot-Lago sai luvan valmistaa 125 kappaletta ajoneuvoja sillä ehdolla, että ne menisivät vientiin. Record-malli sai pääasiassa neliovisia sedan-koreja, jotka valmistettiin Talbot-tehtaan omassa koriverstaassa, joskin pieni määrä kaksiovisia versioita sai ulkopuolisten korittajien luomuksia.
 
Tuotanto oli vähäistä myös vuonna 1947 (155 kpl) ja vuonna 1948 (178). Vuonna 1950 Talbot Lago valmisti 433 ajoneuvoa, mutta sitten sen alamäki jyrkkeni: vuonna 1951 valmistui 80 kpl, ja vuonna 1952 ''Record''- ja ''Baby''-malleja valmistui uudesta ponttoonikorista huolimatta enää 34 kpl kaikkien mallien yhteenlaskettuna määränä. Vuoden 1953 tuotanto jäi 13 ''Record''-kappaleeseen (Baby-mallia enää 4), jolloin suuri ''T26 Record''-malli sai väistyä uuden, 14 verohevosvoiman luokkaan esitellyn, pienemmällä mutta kehittelyvajetta potevalla nelisylinterisellä moottorilla varustetun ''Type 14 LS'':n tieltä.
Rivi 30:
== Talbot-Lago T26 kilpa-autot ==
 
== MallinimenType avain,26 teknisiäC tietoja/ C-DA ==
 
'''[[Talbot-Lago]] T26C ja T26C-DA''' (T = Type, 26 = CV- eli ''cheval vapeur''-verohevosvoimat, C = ''course'' [[Ranskan kieli|ransk.]] kilpailu, DA = ''double allumage'' [[Ranskan kieli|ransk.]] tuplasytytys), olivat ranskalaisen [[Talbot-Lago]]n mallejakilpamalleja, joilla ajettiin [[Formula 1]]:ssä kausina [[Formula 1 -kausi 1950|1950]]-[[Formula 1 -kausi 1951|1951]]. Autoilla saavutettiin 25 pistettä. Autossa käytettiin [[Talbot]]in [[Talbot T26C L6 4.5|T26C L6 4.5]] -moottoreita<ref>{{ Verkkoviite | url = http://www.ultimatecarpage.com/car/624/Talbot-Lago-T26C-Grand-Prix.html | Nimeke = Talbot Lago T26C Grand Prix | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = UltimateCarPage.com | Viitattu = 30.8.2015 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref>{{ Verkkoviite | url = http://www.chicanef1.com/indiv.pl?name=Talbot-Lago&type=C | Nimeke = Talbot-Lago (Car Manufacturer) | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = ChicaneF1.com | Viitattu = 30.8.2015 | Kieli = {{en}} }}</ref>, jotka pohjautuivat [[Toinen maailmansota|maailmansotaa]] edeltäneen T150-mallin kuusisylinteriseen, 170 hevosvoiman 3 988 cm3 rivimoottoriin, jonka iskutilavuutta oli kuitenkin kasvatettu 4 482 cm3 kokoon, ja moottori varustettu kahdella nokka-akselilla, tehon kehittyessä 240 hv:sta kausien 1950-1951 tuplasytytyksellä varustetun DA-mallin aina 275-280 hevosvoimaan. Ahtamaton T26-moottori oli kilpailuissa alakynnessä ahdettuihin kilpailijoihinsa kuten [[Alfa Romeo 158]], [[Ferrari 125 F1]] tai [[Maserati 4CLT|Maserati 4CLT-48]] verrattuna, joskin sen pienempi ominaiskulutus ja suurempi polttoainekuorma sallivat harvemmat varikkokäynnit. Myös T26:n nelivaihteinen esivalintavaihteisto periytyi maailmansotaa edeltäneestä T150-mallista, mutta T26:n paino F1-versiossa oli hieman edeltäjäänsä pienempi, 950 kiloa (Wikipedia FR, T26 ja T150). Samankaltaisen tekniikan vuoksi moni ''T26C''-kilpurikilpamalli sai myöhemmin korin: näitä ei lasketa alun perin ''Grand Sport'':iksi valmistuneiden autojen valmistusmäärään.
 
== Kilpailutoiminta ==
Rivi 42:
== Talbot-Lago T26-urheiluautot ==
 
== T26 Grand Sport:in tietoja ==
 
[[Tiedosto:1950 Talbot Lago T26.JPG|thumb|left|1950 Talbot-Lago T26 GS (''Saoutchik'')]]Anthony Lago valmistutti myös 32 kappaleena Grand Prix -malli T26C:n tekniikalla varustettuja '''T26 Grand Sport'''-alustoja. Ensimmäinen niistä suunniteltiin vuoden 1946 aikana, ja esiteltiin lokakuussa 1947 [[Mondial_de_l’Automobile|Pariisin automessuilla]]. Valmistus jatkui vuosien 1948-1952 välisen ajan. 29 kpl näistä autoista oli lyhyellä, 2&nbsp;650 mm, loput kolme 2&nbsp;800 mm:n pidemmällä akselivälillä. Korit olivat yksilöllisiä, ja tunnettujen koriräätäleiden työtä: lukumääräisesti eniten T26 GS-autoja varustettiin kuuluisan ''Saoutchik'':in koreilla, mutta myös nimekkäät ''Chapron'', ''Franay'', ''Figoni&Falaschi'', ''Dubos'' ja ''Antem'' pukivat ne Spyder-avoautoiksi, tai harvinaisemmin coupé-korisiksi. Vientiin menneiden T26 GS-alustojen tiedetään saaneen ''Pennock''-, ''Van den Plas''-, ''Graber''- ja ''Stabilimenti Farina''-koreja. Kyseessä oli eksklusiivinen, erittäin suorituskykyinen urheiluauto - toisin kuin esimerkiksi [[Delage]]n tai [[Delahaye]]n urheilulliset matka-autot - sillä sen tekniikka perustui T26C-kilpamalleihin. Hyvin harvinaiset Grand Sport-yksilöt arvostetaan klassikkoautojen huutokaupoissa erittäin korkealle: esimerkiksi käykööt vuoden 1947 ''Franay''-korinen T26-GS, joka jo vuonna 2013 saavutti peräti 2&nbsp;035&nbsp;000 [[Taala|US-taalan]] kauppahinnan [[Scottsdale]]ssa (AZ, USA) järjestetyssä huutokaupassa<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.barrett-jackson.com/Events/Event/Details/1947-TALBOT-LAGO-T-26-GRAND-SPORT-137818 | Nimeke = Lot #5019, 1947 Talbot-Lago T-26 Grand Sport | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 29.6.2013 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Barret-Jackson | Viitattu = 8.5.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref>. Kuvat autosta (ks. myös Commonsin laajat kuvakokoelmat) ilmentävät lyhyen alustan pulmallisuutta korin takaosan sopusuhtaisen muotoilun kannalta.
 
== Kilpailutoiminta ==
== T26 Grand Sport kilpailuissa ==
 
Myös T26GS-autoilla kilpailtiin: vuonna 1950 Louis Rosier ja hänen poikansa Jean-Louis voittivat [[Le Mansin 24 tunnin ajot]] (toisissa lähteissä mainitaan, että kyseessä oli eräs useista korilla jälkeenpäin urheiluautokilpailuihin varustetuista T26C-kilpureista, ei alunperin Grand Sport), ja 1952 [[Pierre Levegh]] ajoi kuuluisasti Le Mans-ajojen johdossa, kun hän tuntia ennen maaliin tuloa ilman kuljettajanvaihtoa ajettuaan kytki yliväsyneenä vahingossa liian pienen vaihteen, ja ylikierroksille karannut moottori rikkoutui. [[Louis Rosier]], joka oli tuonut Talbot-Lagolle sen kaksi viimeistä GP-voittoa vuosina 1950-1951, osallistui T26GS-Spyderillä vielä vuoden 1953 IV. [[Carrera Panamericana]]-kilpailuun, ja saavutti luokassaan (urheiluautot yli 1&nbsp;600 cm³) ja samalla yleiskilpailussakin huomion arvoisen viidennen sijan<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.racingsportscars.com/results/Carrera_Panamericana-1953-11-23.html | Nimeke = Results 1953 | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = IV Carrera Panamericana tulokset | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = racingsportscars.com | Viitattu = 10.4.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref> kolmoisvoittaja-[[Lancia]]n jälkeen, kahden uudemman, väkivahvan [[Ferrari]] 375 MM:n välissä.
 
== Aika ajaa T26:n ohi ==
 
Valitettavasti Anthony Lagon oletus, että tähtitieteellisen kalliille ja etenkin Ranskassa 4,5-litraisen moottorinsa takia ankarasti verotetuille urheiluautoille olisi laajempaa kysyntää, osoittautui erehdykseksi: ostajakunta koostui varakkaista henkilöistä, jotka käyttivät elegantteja Grand Sport:ejaan niin arkiajoihin kuin satunnaisiin mäki- tai ratakilpailuihin sekä ralleihin, mutta markkina oli odotettua pienempi. Dilemmaksi muodostui kilpa-auton tekniikka lyhyellä alustalla: erinäiset kevyet T26 GS:t osoittautuivat toki hyvinkin menestyksekkäiksi kilpailuissa, mutta samalla lyhyt akseliväli vaikeutti esteettisesti kauniiden korien valmistamista arkipainoitteiseen käyttöön. Lago vastasi tähän ongelmaan pidennetyllä akselivälillä, mutta liian myöhään, sillä tällä välin saataville oli tullut kilpailevia vaihtoehtoja modernilla, sodan jälkeisellä tekniikalla. Hetken aikaa nopeimman sarjatuotantoauton titteliä kantanut Grand Sport-malli on nähtävissä erääksi viimeisistä kalliista, ostajansa maun mukaiseksi räätälöidyistä, käsin valmistetuista urheilullisista loistoautoista - tuulahdus aikakaudelta, joka oli sodanjälkeisessä Euroopassa jo peruuttamattomasti ohi<ref>{{ Verkkoviite | url = https://www.zwischengas.com/de/FT/fahrzeugberichte/Talbot-Lago-Grand-Sport-Grand-Prix-Technik-fuer-die-Strasse.html | Nimeke = Talbot-Lago Grand Sport - Grand Prix-Technik für die Straße | Julkaisu = | Ajankohta = 22.4.2011 | Julkaisija = zwischengas.com | Viitattu = 30.8.2015 | Kieli = {{de}} }}</ref>.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Talbot-Lago_T26C”