Ero sivun ”Tsushiman meritaistelu” versioiden välillä

| komentaja1 = [[Zinovi Rožestvenski]]<br>[[Nikolai Nebogatov]]

Venäjän ja Japanin välinen kilpailu [[Mantšuria]]sta ja [[Korea]]sta johti maiden välien kiristymiseen. Maat katkaisivat diplomaattisuhteensa 6. helmikuuta 1904 ja Japani hyökkäsi Venäjää vastaan ilman sodanjulistusta 8. helmikuuta. Kaksi Venäläisen Tyynenmeren eskadeerin taistelulaivaa [[Port Arthurin taistelu|torpedoitiin Port Arthurissa]] ja [[Keltaisenmeren taistelu]]ssa 10. elokuuta Venäläisten ulosmurtautumisyritys Port Arthurista torjuttiin. [[Port Arthurin piiritys|Port Arthur jäi piiritetyksi]] ja se antautui lopulta tammikuussa 1905. Piirityksen ollessa vielä meneillään Venäläiset päättivät yrittää vapauttaa satamansa tuomalla Japania vastaan vahvistuksia [[Itämeri|Itämereltä]]. He muodostivat toisen [[Tyynimeri|Tyynenmeren]] eskadeerin, jonka komentajaksi asetettiin amiraali [[Zinovi Rožestvenski]].<ref name="mst" /> Tarkoituksena oli katkaista mantereella olleiden japanilaisjoukkojen yhteydet Japanin kotisaariin, jolloin ne voitaisiin tuhota. Voittoa mantereella seuraisi maihinnousu Japaniin.<ref name="vssv">{{Kirjaviite | Tekijä = Pertti Luntinen | Nimeke = Sota Venäjällä, Venäjä sodassa | Vuosi = 2015 | Luku = | Sivu = 358-363358–363 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-222-666-2}}</ref> Osasto lähti kohti Tyyntämerta 15. lokakuuta.<ref name="mst">{{Kirjaviite | Tekijä = Jeremy Black | Nimeke = Maailman suurimmat taistelut | Vuosi = 2005 | Luku = | Sivu = 225-228225–228 | Selite = Englanninkielinen alkuteos The Seventy Great Battles of All Time | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otava | Suomentaja = Jukka Nyman | Tunniste = | Isbn = 951-1-20693-1 }}</ref> Libausta eli nykyisestä [[Liepāja]]sta lähteneen osaston kärjessä oli Rožestvenskin komentamat neljä uutta taistelulaivaa, joita seurasi [[Dmitri Völkersahm]]in komentamat kolme vanhempaa taistelulaivaa. Jäljessä olivat [[Oskar Enqvist]]in komentamat risteilijät.<ref name="vssv" />

Venäläisalukset saapuivat [[Koreansalmi|Koreansalmeen]] yöllä 26.–27. toukokuuta. Ensimmäinen venäläiset havainnut japanilaisalus oli risteilijä ''[[Shinano Maru]]'', joka huomasi kansainvälisen lain mukaisesti täysin valaistun venäläisen sairaala-aluksen. Tieto venäläisten saapumisesta sähkötettiin Tōgōlle. Venäläiset eivät havainneet puolestaan japanilaisia, vaan he jatkoivat kulkuaan tajuamatta japanilaisten olevan lähistöllä.<ref name="thw100">{{Kirjaviite | Tekijä = Richard Overy | Nimeke = History of war in a hundred battles | Vuosi = 2014 | Luku = | Sivu = 178-181178–181 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Oxford University Press | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-0-19-939071-7 | Kieli = {{en}} }}</ref>

Venäläiset olivat menettäneet Tsushiman taistelussa koko taisteluun osallistuneen laivasto-osastonsa muutamaa alusta lukuun ottamatta. Panssaroitu pursi ''[[Almaz (1903)|Almaz]]'' ja kaksi hävittäjää olivatonnistuivat paenneetpääsemään perille Vladivostokiin.,<ref Kolmename="mst" suojattua/> risteilijääminkä pakenilisäksi kontra-amiraali Enqvist sai vietyä risteilijät ''[[Aurora (1900)|Auroran]]'', ''[[Oleg (risteilijä)|Olegin]]'' ja ''[[Žemtšug]]in'' [[Manila]]an, jossa ne jäivätjoutuivat [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] internoimaksiinternoimiksi.<ref>Rotem Kowner: ''Historical Dictionary of the Russo-Japanese War'', s. 145. Rowman & Littlefield 2017. [https://books.google.fi/books?id=6MQpDwAAQBAJ&pg=PA145 Google Books] {{en}}</ref> Kaikki muut alukset upotettiin tai luovutettiin viholliselle. Japanilaisten upottamiin venäläisaluksiin lukeutui kuusi taistelulaivaa, yksi panssariristeilijä ja yksi panssarikansiristeilijä. Venäläiset upottivat lisäksi itse yhden taistelulaivan, kaksi panssariristeilijää ja yhden panssarikansiristeilijän. 16 muuta pienempää alusta oli uponnut tai päätynyt japanilaisten kaappaamaksi. Venäläisiä kaatuneita oli 4&nbsp;830. Haavoittuneiden määrää ei tiedetä. Japanilaiset ottivat lisäksi 5&nbsp;917 vankia.<ref name="mst" /> Sotaoikeus vapautti myöhemmin tajuttomana vangiksi jääneen Rožestvenskin. Nebogatov tuomittiin teloitettavaksi, mutta keisari [[Nikolai II]] armahti hänet.<ref name="vssv" />