Ero sivun ”Jäkälät” versioiden välillä

1 merkki lisätty ,  3 kuukautta sitten
habahabaahabahabahabahabahabahabahabahabahabahbahb
(Kumottu muokkaus 18447514, jonka teki 149.154.125.20 (keskustelu))
Merkkaus: Kumottu
(habahabaahabahabahabahabahabahabahabahabahabahbahb)
[[Kuva:Lichen.JPG|thumb|250px|''[[Cladonia]]''-sukuun kuuluva torvijäkälä.]]
 
'''JäkälätJäkält''' (''Lichenes'') on [[symbioosi|symbioottinen]] [[eliö]]ryhmä, joka koostuu [[sienet|sienestä]] ja mikroskooppisista [[viherlevät|viherlevistä]] tai [[syanobakteerit|syanobakteereista]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.lichens.ie/biology-of-lichens/symbiosis/ | Nimeke = Symbiosis | Julkaisija = Lichens Ireland}}</ref> Jäkälien ulkomuoto määräytyy sieniosakkaan mukaan, minkä seurauksena ne saavat [[tieteellinen nimi|tieteellisen nimensä]] sienen perusteella. Yleensä sieni kuuluu [[kotelosienet|kotelosieniin]] (''Ascomycota''), harvoin [[kantasienet|kantasieniin]] (''Basidiomycota''). Jäkälälajeja arvioidaan olevan noin 17&nbsp;500–20&nbsp;000, joista Suomessa esiintyy noin 1&nbsp;500 lajia.
 
==Rakenne==
Jäkälillä on erilaistumaton [[sekovarsi]], joka koostuu sieniosakkaasta ja yhteyttävästä levä- tai syanobakteeriosakkaasta. Joskus sekovarren muodostavat kaikki kolme osakasta. Kasvutapansa perusteella jäkälät jaetaan rupi-, lehti- ja pensasjäkäliin. Rupijäkälät kiinnittyvät kasvualustaansa todella tiukasti, ja ne kasvavat yleensä puiden tai kivien pinnalla, joskus jopa kasvien tai kivien sisällä. Rupijäkälät ovat yleisin jäkälätyyppi, niiden sekovarren rakenne voi olla hyvin vaihteleva. Lehtijäkälät ovat [[Lehti (kasvitiede)|lehtimäisiä]], ja niiden sekovarsi on usein jakautunut liuskoiksi. Pensasjäkälien liuskat ja haarat ovat puolestaan litteitä tai liereitä. Ne kasvavat joko riippuvasti, kuten [[tummalupot]] ja [[naavat]], tai pystyssä, kuten [[hirvenjäkälät]] tai [[tinajäkälät]].<ref>Stenroos et al., s. 17.</ref>
 
Viherlevät sisältävät [[viherhiukkanen|viherhiukkasia]], joiden avulla ne tuottavat sokereita itselleen ja sieniosakkaalle auringonvalosta ja [[hiilidioksidi]]sta. Sieni puolestaan suojelee leviä kuivumiselta ja kuljettaa niille kasvualustastaan hankkimia mineraaleja. Jäkälät ovat siten ''autotrofisia'' eli omavaraisia ja pystyvät kasvamaan ympäristössä, jossajossakke ei ole lainkaan muita orgaanisia aineksia. Tältä osin jäkälät muistuttavat paljon [[kasvi|kasveja]]. Mikäli jäkälä sisältää myös syanobakteereja, saa se bakteereilta typpeä, jota ne pystyvät sitomaan ilmasta.
 
Jäkälien yhteyttävät fotobionttisolut sijaitsevat usein tasaisesti sekovarressa. Useimpien lehti- ja pensasjäkälien sekä monien rupijäkälien sekovarsi on kerrostunut ja muodostunut ylä- ja alapinnan kuorikerroksesta ja niiden välissä olevasta mallosta, jonka yläosassa on fotobionttikerros. Tiivis kuorikerros on muodostunut tiukasti pakkautuneista [[Sienirihma|sienirihmoista]], ja se suojaa fotobionttisoluja kulumiselta, kuivumiselta ja liialliselta [[ultraviolettisäteily]]ltä. Alapinnan kuorikerros puuttuu esimerkiksi [[Siimesjäkälät|siimes-]] ja [[Nahkajäkälät|nahkajäkäliltä]]. Malto on löyhää sienirihmastoa, mutta naavoilla se on tiukasti yhteenkasvaneiden rihmojen muodostama kuminauhamainen keskusjänne.<ref name="stenroos22">Stenroos et al., s. 22–23.</ref>
Rekisteröitymätön käyttäjä