Siis 100 euron arvoisesta lisäponnistelusta ei kannata maksaa keskituloiselle työntekijälle yli 36,6 euron nettopalkkiota.{{Lähde}}
Efektiivinen verokiila on yleensä vieläkin korkeampi (perheettömältäkin peräti 118 %<ref name=EK2007>{{LähdeVerkkoviite |Linkkitekijä=Pinomaa, rikki}}<ref>[Simo & Huuskonen, Marja & Rantahalvari, Vesa & Räsänen, Mikko |nimeke=Kannustavaan sosiaaliturvaan ja irti loukuista |osoite=http://www.ek.fi/ek_suomeksi/ajankohtaista/tutkimukset_ja_julkaisut/ek_julkaisuarkisto/2007/Kannustavaan_sosturvaan.pdf |tiedostomuoto=PDF |selite=sivulla 23 |julkaisupaikka=Helsinki |julkaisija=Elinkeinoelämän keskusliitto |arkisto=http://web.archive.org/web/20081207071346/http://www.ek.fi/ek_suomeksi/ajankohtaista/tutkimukset_ja_julkaisut/ek_julkaisuarkisto/2007/Kannustavaan_sosturvaan.pdf Kannustavaan|arkistoitu=2008-12-07 sosiaaliturvaan]|ajankohta=2007-01-16 |viitattu=2019-10-06}} Lainaus: "OECD:n tekemät laskelmat ovat kuitenkin herkkiä lähtöoletuksille. Suomen osalta esimerkkilaskelmien korkein efektiivinen rajaveroaste, EK118, 16löytyi yllättäen perheettömältä henkilöltä, jonka ansiot ovat 50 prosenttia keskipalkasta.1 Juuri tällä tulotasolla 10 prosentin lisäansiot leikkaavat jyrkästi asumistukea, sillä hallinnollisista syistä hyvin pientä laskennallista asumistukea ei makseta.2007 Muilla tulotasoilla lisäansioiden vaikutus asumistukeen ei ole niin suuri."</ref>), koska tulot yleensä lisäävät päivähoitomaksuja ja vähentävät sosiaaliturvaa sekä muita etuja.
* Verokiila voidaan tarkastella myös hyödykekohtaisesti, esimerkiksi veron osuus on polttoaineessa useimmiten, 75–80 %, kun tätä tarkastellaan työntekijän ja työantajan näkökulmasta progressiivisen huomioituna työnantajan, valtiolle perimät arvolisäverot, kuin myös muut maksut, kohdistuu Suomessa tietyissä hyödykkeissä tosiasiassa veroa jopa yli 90 % tuotteen hankintaan.{{Lähde}}
