Ero sivun ”Painaminen” versioiden välillä

Painaminen keksittiin [[Kiina]]ssa ensimmäisen vuosituhannen alkupuolella. Puukaiverruksia oli painettu kankaalle viimeistään vuonna 220, ja [[Tang-dynastia]]n aikana 618–907 puukaiverruksia painettiin myös paperille. Kiinassa painettiin paljon etenkin [[Buddhalaisuus|buddhalaisia]] tekstejä. Kiinan vanhin tunnettu ja säilynyt painotuote on puukaiverrus kaudelta 684–705. [[Korean niemimaa|Korea]]sta on löytynyt vuodelta 750 peräisin oleva paperille painettu asiakirja, joka on maailman vanhin laatuaan. Tang-dynastian loppupuolella myös [[Taolaisuus|taolaiset]] ryhtyivät painamaan kirjoja ja painaminen nousi suureen suosioon eri puolilla Kiinaa.<ref>Gardberg 2011, s. 23–24.</ref>

 

Ensimmäiset tunnetut painokäyttöön tarkoitetut [[Kirjake|irtokirjakkeet]] valmisti kiinalainen [[Bi Sheng]] noin vuonna 1040. Hän valmisti irtokirjakkeensa poltetusta savesta. Vuonna 1298 Wang Zhen keksi puiset irtokirjakkeet. Myöhemmin irtokirjakkeita alettiin valmistaa Kiinassa myös metallista kuten kuparista, pronssista, raudasta ja tinasta. Ensimmäinen korealainen irtokirjakkeilla painettu kirja on vuodelta 1377. Puukaiverrus säilyi Kiinassa ja Koreassa kuitenkin pitkään suosituimpana painopintana näissä maissa käytettyjen monimerkkisten kirjoitusjärjestelmien vuoksi.<ref>Gardberg 2011, s. 29–30.</ref> Eurooppaan irtokirjakkeiden käyttö levisi luultavasti Lähi-idän kautta.<ref name=bulliet-427>Richard W. Bulliet (1987), "[http://www.ghazali.org/articles/jaos107-3-1987-rwb.pdf Medieval Arabic Tarsh: A Forgotten Chapter in the History of Printing]". ''Journal of the American Oriental Society'' '''107''' (3), p. 427-438.</ref>

 

[[Kuva:Gutenberg.jpg|thumb|upright|Johannes Gutenberg, kirjapainotaidon keksijä.]]

Kirjapainotaidon keksijänä pidetään saksalaista [[Johannes Gutenberg]]iä, joka eli 1400-luvulla. Hän ei varsinaisesti keksinyt mitään sellaista, mitä ei jo olisi ollut olemassa, mutta hän yhdisti kaikki elementit toimivaksi tekniseksi ratkaisuksi. Jo ennen Gutenbergiä Euroopassa oli jo painettu puuleimasimilla ja puulaatoilla kankaalle kuvia ja kuvioita sekä paperille esimerkiksi pelikortteja ja pyhimystenkuvia. Myös metallileimasimia oli käytetty esimerkiksi rahan lyömisessä. Gutenbergillä oli kultasepän taustaa, ja hän keksi 1430-luvulla ryhtyä valamaan erillisiä kirjakkeita metallista. Irtokirjasimet nopeuttivat sivun tekemistä olennaisesti verrattuna siihen, että jokainen sivu olisi kaiverrettu erilliseksi puu- tai metallilevyksi. Seuraavien vuosien aikana Gutenberg valmisti saksan kielessä tarvittavat kirjakkeet sekä kehitti muun muassa painimen, latomistekniikan ja oikeanlaisen painovärin.<ref>Gardberg 2011, s. 31–42.</ref>

Kirjapainotaito teki tiedon monistamisesta nopeaa ja ennen kaikkea halpaa. Kirjapainotaitoa on sanottu yhdeksi maailman suurimmista keksinnöistä. Kirjapainotaito mahdollisti ihmisen käsityksen muokkaamisen itsestään ja maailmasta ympärillään. [[Lukutaito]] ja kirjapainotaito kehittyivät yhdessä. Ilman kirjapainotaitoa eivät [[yliopisto]]tkaan olisi kehittyneet. Niinpä kirjapainoja nousi sinne missä oli yliopistoja.

 

{{pääartikkeli|[[Latomakone]]}}

Uusi mullistus kirjapainossa tapahtui latomakoneen myötä. Aikaisemmin latojat olivat kirjapainossa laittaneet kirjasimet yksitellen painolevyihin. Sellainen painaminen oli erittäin työlästä. Vuonna [[1886]] [[Ottmar Mergenthaler]] esitteli ''New York Tribunen'' kustantajille kehittämänsä latomakoneen. Kone teki seitsemän ammatitaitoisen latojan työn kooten painolevylle automaattisesti rivin kirjasimia, ”a line o’ types”, josta menetelmä sai nimen [[Linotype]]. Latojat vastustivat kiihkeästi latomakoneita, mikä hidasti huomattavasti Linotypen yleistymistä. Pitkällä aikavälillä kehitys ei kuitenkaan ollut pysäytettävissä. Latomakonetta on kiittäminen muutaman kolikon hintaisista sanomalehdistä ja tavallisten ihmisten ostettavissa olevista kirjoista ja sitä kautta lukutaidottomuuden vähittäisestä katoamisesta.<ref name="popp">Popp, Georg (toim.): ''Hengen jättiläiset''. WSOY, Helsinki, 1960.</ref>

 

{{Pääartikkeli|[[Valoladonta]]}}

Kohopainosta offsetpainamiseen siirryttäessä mekaaniset metallilatomakoneet korvautuivat 1950-luvulta alkaen valokuvausmenetelmään perustuvilla valolatomakoneilla, joissa kirjainmerkit valotettiin yksi kerrallaan valoherkälle paperille tai filmille. Valoladonnan valtakausi kesti 1980-luvun lopulle, jolloin tekstintuotannossa alettiin siirtyä nykyisiin, täysin tietokonepohjaisiin menetelmiin joissa erillistä ladontavaihetta ei enää tarvita.<ref>[http://www.ksml.fi/erikoissivut/museo/kasilatomosta-offset-painoon/valolatomakone/1182960 Valolatomakone], Keskisuomalainen, päiväyksetön, viitattu 6.6.2015. {{deadlink}}</ref>