Ero sivun ”Eine Laine” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmzQh (keskustelu | muokkaukset)
kappale
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 48:
===Paluu Helsinkiin===
[[File:Actresses Elsa Rantalainen and Eine Laine recording a radio play in a studio, 1930's..jpg|thumb|Laine (oikealla) ja [[Elsa Rantalainen]] nauhoittamassa radiokuunnelmaa 1930-luvulla.]]
Eine Laine teki pääosan urastaan Kansan Näyttämöllä ja [[Helsingin Kansanteatteri]]ssa, joissa hän työskenteli näyttelijänä ja ohjaajana yli kolme vuosikymmentä. Kansan Näyttämöllä hän näytteli niin [[komedia|komedioissa]], [[draama|draamoissa]] kuin opereteissakin. Klassisiin näyttämötehtäviin kuuluivat muun muassa ''Iloinen leski'', ''[[Anna Liisa]]'', ''Kevään kultainen aika'', ''Pyhä Johanna'', ''Kuka meistä on varas?'' ja ''Floridan ruusut''.<ref>[http://www.teatterimuseo.fi/skene/historiaa/eine.php Teatterimuseo]</ref> Kaikkiaan hänen operettikautensa kesti 20 vuotta, 1915–1935. Hän ystävystyi legendaarisen [[Mia Backman]]in kanssa, joka oli Kansan Näyttämön johtaja vuosina 1922–1934. [[Sven Hildén]]istä ja Laineesta kehittyi 1920-luvun kuluessa vertaansa vailla oleva näyttelijäpari; he esiintyivät yhdessä muun muassa kymmenissä opereteissa, joihin he harjoittelivat tansseja myös vapaa-ajalla. Operettien sekä salonkinäytelmien roolipuvut veivät Laineen perikatoon. Tuohon aikaan näyttelijän piti itse kustantaa esiintymispuvut ja niihin hupeni miltei hänen koko palkkansa. Laine osallistuikin kesällä näyttämökiertueille saadakseen talouttaan paikattua. Kansan Näyttämöllä Laine sai työskennellä vuodesta 1928 lähtien Einar Rinteen kanssa. Työasioissa entinen aviopari tuli hyvin toimeen. Rinne ystävystyi myös Laineen uuden aviopuolison Yrjö Tuomisen kanssa.
 
 
Kansan Näyttämö ja Koiton Näyttämö yhdistettiin Helsingin Kansanteatteriksi vuonna 1933. Samana vuonna Laine ja Tuominen ottivat asumuseron. Einar Rinne menehtyi angiinamyrkytykseen saman vuoden keväällä. Laine alkoi vähitellen siirtyä ohjaajan tehtäviin. Hän ohjasi operetteja sekä klassikkonäytelmiä, kuten [[Johannes Linnankoski|Johannes Linnankosken]] ''[[Laulu tulipunaisesta kukasta (romaani)|Laulun tulipunaisesta kukasta]]''. Hän sai myös näyttelijäntöitä, kuten [[Elisabet I|kuningatar Elisabetin]] roolin [[Friedrich Schiller]]in näytelmässä ''[[Maria Stuart]]'' sekä pääosan Coward Noelin näytelmässä ''Markiisitar''. Lisäansioiden saamiseksi Laine alkoi tehdä käännöstöitä. Vapaa-aikoinaan – eli öisin – hän suomensi ruotsalaisia ja saksalaisia näytelmiä.
[[Sven Hildén]]istä ja Laineesta kehittyi 1920-luvun kuluessa vertaansa vailla oleva näyttelijäpari; he esiintyivät yhdessä muun muassa kymmenissä opereteissa, joihin he harjoittelivat tansseja myös vapaa-ajalla. Operettien sekä salonkinäytelmien roolipuvut veivät Laineen perikatoon. Tuohon aikaan näyttelijän piti itse kustantaa esiintymispuvut ja niihin hupeni miltei hänen koko palkkansa. Laine osallistuikin kesällä näyttämökiertueille saadakseen talouttaan paikattua. Kansan Näyttämöllä Laine sai työskennellä vuodesta 1928 lähtien Einar Rinteen kanssa. Työasioissa entinen aviopari tuli hyvin toimeen. Rinne ystävystyi myös Laineen uuden aviopuolison Yrjö Tuomisen kanssa.
 
Kansan Näyttämö ja Koiton Näyttämö yhdistettiin Helsingin Kansanteatteriksi vuonna 1933. Samana vuonna Laine ja Tuominen ottivat asumuseron. Einar Rinne menehtyi angiinamyrkytykseen saman vuoden keväällä. Laine alkoi vähitellen siirtyä ohjaajan tehtäviin. Hän ohjasi operetteja sekä klassikkonäytelmiä, kuten [[Johannes Linnankoski|Johannes Linnankosken]] ''[[Laulu tulipunaisesta kukasta (romaani)|Laulun tulipunaisesta kukasta]]''. Hän sai myös näyttelijäntöitä, kuten [[Elisabet I|kuningatar Elisabetin]] roolin [[Friedrich Schiller]]in näytelmässä ''[[Maria Stuart]]'' sekä pääosan CowardNoël NoelinCowardin näytelmässä ''Markiisitar''. Lisäansioiden saamiseksi Laine alkoi tehdä käännöstöitä. Vapaa-aikoinaan – eli öisin – hän suomensi ruotsalaisia ja saksalaisia näytelmiä.
 
Laine teki useita opintomatkoja kotimaansa ulkopuolelle: vuonna 1923 [[Saksa]]an ja vuonna 1925 Saksaan, [[Ranska]]an ja [[Italia]]an. Vuonna 1937 hän teki opintomatkan [[Neuvostoliitto]]on ja seuraavana vuonna Ranskaan.<ref name="TM187JA188"/>