Ero sivun ”Banjo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 83.148.251.6 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Ipr1 tekemään versioon. |
|||
Rivi 13:
== Banjon rakenne ==
Banjossa on pyöreä rummun tapaan rakennettu kaikukoppa, pitkä kaula ja siihen kiinnitetty otelauta. Varhaisimmissa banjoissa rumpukehän sijalla saattoi olla esimerkiksi kuivattu kurpitsa, jonka ylle oli viritetty nahkakalvo. Kalvo kiinnitettiin kehään nauloilla tai nastoilla tai nahkanauhalla. Kielet tehtiin joko suonista tai silkistä punomalla. 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa aloitettiin banjojen teollinen valmistaminen, jolloin sen rakennetta vahvistettiin muun muassa metalliosilla. Nahkakalvo kiristettiin puiseen kehään metallisilla kiristimillä, joita saattoi olla jopa yli 30 rinta rinnan. Puisen kehän yläpuolelle nahkakalvon alle kehitettiin erilaisia ääntä kirkastavia metallisia ''tone ringejä'' ja ennen vuosisadan loppua käyttöön tulivat metallikielet ja metalliset nauhat otelaudan pinnalla.
== Banjon historia ==
1800-luvun lopulla banjo saavutti suosiota erityisesti Yhdysvaltojen itärannikolla ylempien kansanluokkien keskuudessa. Tällöin ns. klassisen banjon aikakaudella tai parlor-kaudella banjoa soitettiin klassisen kitaran tapaan näppäillen. Ohjelmistona olivat klassisten pikkukappaleiden ohella muun muassa marssit, valssit ja ajan tanssikappaleet.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen banjoa alettiin käyttää jazz-yhtyeiden rytmisoittimena. Käyttöön tuli ns. plectrum-banjo, joka oli viisikielinen banjo ilman viidettä lyhyttä kieltä sekä myöhemmin lyhyempi nelikielinen tenoribanjo. Viisikielisen banjo kehityksessä merkittäviä olivat 1920-luvulla Gibsonin tehtaalla tehdyt parannukset ja ns. Mastertone banjon synty. Tästä soittimesta kehittyi 1940-luvulla ns. bluegrass-musiikin keskeinen soitin. Bill Monroen Blue Grass Boys -yhtyeen muusikoista erityisesti Earl Scruggs edesauttoi banjon uuteen suosioon.
| |||