Ero sivun ”Mannerheim-risti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →2. luokka, 1944: - w-fix |
|||
Rivi 17:
Ristin myöntämistä koskeviin säädöksiin tehtiin sodan aikana kaksi huomattavaa muutosta. ''Laki kunniapalkinnon suorittamisesta...'' [[14. toukokuuta]] 1943, jolla ristiin liitettiin valtion varoista maksettava kunniapalkinto 50 000 markkaa, joka suuruudeltaan vuonna 1943 vastasi vakinaisessa palveluksessa olevan luutnantin vuosipalkkaa. Toisena muutoksena [[18. elokuuta]] 1944 lisättiin asetukseen mahdollisuus palkita sotilas uusista ansioista toistamiseen.
Koska Mannerheim-risti oli korkein sotilaallisista ansioista myönnettävä kunnianosoitus, sen jakaminen haluttiin heti alussa rajoittaa pieneksi, ja tässä myös pysyttiin: Mannerheim-ristin sai kaikista sotilaista noin 0,03 prosenttia. Esitykset kulkivat monen seulan läpi, ja jokaisessa portaassa karsinta oli ankara. Ensimmäisenä esityksen saattoi tehdä komppanianpäällikkö, minkä jälkeen pataljoonan komentaja suositti sitä eteenpäin rykmentin komentajalle, sieltä edelleen divisioonan komentajalle ja seuraavaksi armeijakuntaan. Lopullinen leikkuri oli [[Päämaja]]n komentoesikunnassa, jossa ainakin 109 sotilaan tie ritariksi katkesi. Vielä viimeisen seulan läpäisseiden listan kävi henkilökohtaisesti läpi marsalkka Mannerheim, joka saattoi puuttua – ja hyvin usein puuttuikin – suosituskirjelmien esityksiin. Ilman Mannerheim-ristiä jäivät näin ollen esimerkiksi kenraalimajuri [[Hannu Hannuksela]], eversti [[Armas Kemppi]], kapteeni [[Kyösti Karhila]], vänrikki [[Aulis Iisalo]] ja vääpeli [[Alfons Almi]].<ref>Pasi Jaakkonen: ''Viesti ei vanhene.'' Marskin ritarit: Ilta-Sanomien erikoislehti 2011, s. 80–81. Sanoma Media.</ref>
==Osallistuminen Linnan juhliin==
| |||