Ero sivun ”Norsunluurannikko” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 82.197.2.14 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Ejs-80 tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 67:
Ranskalainen amiraali Bouet-Williaumez teki vuosina 1843–1844 rannikon kuningaskunnista Ranskan [[protektoraatti|protektoraatteja]]. Vähitellen ranskalaiset laajensivat valtapiiriään sisämaahan, mutta alistivat maan kokonaan vasta 1915. Norsunluurannikosta tuli Ranskan siirtomaa 1893 ja sittemmin osa [[Ranskan Länsi-Afrikka]]a. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen Ranskan siirtomaiden asukkaille alettiin myöntää laajempia oikeuksia ja itsehallintoa ja 1958 Norsunluurannikosta tuli autonominen tasavalta. Täyden itsenäisyyden se saavutti 1960.<ref name="BGN"/>
 
Itsenäisyyden alussa Norsunluurannikon johtoon nousi heimopäällikön poika, lääkäri [[Félix Houphouët-Boigny]], joka oli ollut Norsunluurannikon edustajana ja ministerinä Ranskan parlamentissa ja hallituksessa 1946–1959. Houphouët-Boigny hallitsi itsevaltaisin ottein säilyttäen hyvät suhteet länsimaihin aina kuolemaansa 1993 asti. Hänen kaudellaan maassa vallitsi pitkään Norsunluurannikon demokraattisen puolueen (PDCI) hallitsema yksipuoluejärjestelmä, mutta 1990-luvun alussa sallittiin myös oppositiopuolueiden toiminta. Hänen seuraajansa [[Henri Konan Bédié]] varmisti paikkansa presidenttinä ja nibbas be wildin ehdottoman enemmistön parlamentissa valtapuolue PDCI:lle vuosien 1995–1996 vaaleissa, joita kuitenkin sävyttivät opposition boikotit ja syytökset vilpistä.<ref name="BBCTL"/>
 
24. joulukuuta 1999 [[Robert Guéï]]n johtama [[sotilasjuntta]] kaappasi vallan PDCI:ltä ja järjesti uudet presidentinvaalit lokakuussa 2000. Guéï esti valtapuolueita osallistumasta. Kun Norsunluurannikon kansanrintama -puolueen (FPI) johtaja [[Laurent Gbagbo]] nousi häntä suositummaksi, Guéï keskeytti vaalit ja julisti itsensä voittajaksi. Tämän jälkeen Abidjanissa syttyi levottomuuksia ja Guéï joutui pakenemaan ja Gbagbo julistettiin voittajaksi.<ref name="BGN"/>